Näin aluevaalien alla on kovasti puolestapuhujia vanhusten palveluista, mielenterveyspalveluista, päihdepalveluista ja siitä, kuinka ihmisten pitäisi päästä nopeasti hoitoon.
On kuitenkin eräs ryhmä, jota ei tunnu kukaan muistavan – vammaiset! Vammaisten puolesta ei tunnu puhuvan kukaan.
Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka ikääntyneen vammaisen ihmisen tarpeita ohitetaan palvelutarpeen arviossa, ja korvataan hänellä olevaa henkilökohtaista apua kotihoidonpalveluilla välittämättä siitä, onko muutos henkilön edunmukaista, onko se järkevästi toteutettu ja mihin tämä muutos hänen kohdallaan johtaa.
Puhutaan paljon, että apua pitäisi antaa oikea-aikaisesti. Lisäksi toivotaan, että sosiaalipalveluissa voitaisiin siirtyä raskaista ja hintavista palveluista kevyempiin. Toteutuuko tämä?
Kevyempiin palveluihin siirtyminen näyttää toteutuvan hyvinvointialueella, kun säästövimmassa jätetään antamatta sitä oikea-aikaista palvelua. Kun henkilö ei saa tarvitsemaansa, järkevästi toteutettua, palvelua, johtaa se ennen pitkää asiakkaiden toimintakyvyn alenemiseen ja sitä kautta elämän mielekkyyden katoamiseen.
Ympäri mennään ja yhteen tullaan – kun lopulta henkilö on taas raskaiden ja hintavien palvelujen piirissä, ellei ole menehtynyt sitä ennen.
Läheltä seurannut
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.