Tammikuun viimeisenä päivänä vietetään historian ensimmäistä valtakunnallista Ammattiosaamisen päivää. Päivän tarkoituksena on nostaa esille osaajia, joita ammatillisessa koulutuksessa koulutetaan ja joita ilman yhteiskuntamme ei toimi.
On tärkeää muistaa tässä digitalisaation ja tekoälyn ajassa, ettei yksikään kone, laite tai robottikaan liiku ilman työntekijää. Tai liikkuu sen jälkeen, kun ammattilainen on sen ohjelmoinut, varmistanut toiminnan ja huoltaa sitä. Kun jokin menee rikki tai pieleen, kuka korjaa ja palvelee. Tarvitsemme ammattilaista auttamaan.
Digitalisaatio ja tekoäly muuttavat kiistatta työn tekemisen muotoja. Useilla aloilla rutiininomaisia työtehtäviä poistuu tai ainakin vähenee merkittävästi. Samalla se tuo meille aikaa inhimilliseen kohtaamiseen ja asiakaspalveluun. Uusia ammatteja syntyy.
Miksi ammatillista koulutusta täytyy erikseen nostaa esille? Digitalisaation voimakkaassa kasvussa voi nousta ajatus, ettei kädentaitoja ja käytännön osaajia kohta enää tarvita. Tämä saattaa olla esteenä omaa ammattiaan pohtivalle nuorelle, ettei hän uskalla lähteä ammatilliseen koulutukseen.
Ammatilliseen koulutukseen hakeutuva nuori ei aina suinkaan ole varma omasta alastaan. Kuinka moni meistä vanhemmistakaan on työtehtävässä, johon ensimmäinen koulutuksemme on meidät valmistanut? Ammatillinen koulutuksen tehtävänä on antaa valmiudet työpaikalla toimimiseen ja perusteet ammatissa työskentelemiseen.
Yhdessä valmentavan koulutuksen kanssa tutkintoon saakka kouluttautuminen saattaa kestää jopa neljä vuotta. Tässä ajassa nuoren elämässä tapahtuu paljon asioita. Oppilaitosten tehtävänä on koulutuksen lisäksi tukea nuoria ja nuoria aikuisia tässä muutoksessa. Voidaan siis todeta, että ammatillinen koulutus on mitä suuremmassa määrin väylä työhön, aikuisuuteen ja itsenäiseen elämään.
Työnantajien toiveiden mukaisesti ammatillisessa koulutuksessa opetetaan opiskelijalle työelämässä tarvittavia perusvalmiuksia: työaikojen noudattamista, tehtäviin sitoutumista, toisten työntekijöiden huomioimista eli yleisiä työelämän pelisääntöjä. Työtehtävien detaljit ja lopullinen osaaminen kehittyvät sitten itse työtehtävissä.
Ammatillisessa koulutuksessa oleva nuori tarvitsee yhä enemmän yksilöllistä tukea ja huomiota. Tämä tarkoittaa henkilökohtaista suunnittelua opintojen, työharjoittelupaikkojen ja oman osaamisen kehittämisen näkökulmasta.
Ammatillisen koulutuksen on myös syytä oman toimintansa itsetarkasteluun ja kriittisyyteen, sillä tulevan rahoituslainsäädännön myötä korostuu entisestään sellaisen opiskelupaikan tarjoamisen merkitys, josta myös työllistyy. Koulutuksen järjestäjien on entistä huolellisemmin pystyttävä ennakoimaan alueellisia ja valtakunnallisia työelämän tarpeita. Työttömäksi kouluttaminen ei ole kenenkään etu eikä ole koskaan kannattanut, mutta jatkossa vielä entistä vähemmän.
Mitä sitten voisimme tehdä koulutuksen vaikuttavuuden parantamiseksi? Voisiko ensimmäinen vuosi ammatillisessa koulutuksessa olla kaikille yhteinen alasta riippumaton valmentava vuosi, jolloin opiskeltaisiin yhteisiä aineita, tutustuttaisiin eri aloihin ja tehtäisiin lopullinen valinta omasta alasta? Tällä tavoin haaveet ja kohdallinen opiskeluala kohtaisivat varmemmin.
Toinen iso asia vaikuttavuuden näkökulmasta on koulutuksenjärjestäjien määrän tarkastelu. Nykyistä vähempi määrä, suuret alueelliset ja jopa valtakunnalliset koulutuksenjärjestäjät pystyisivät huomattavasti paremmin tarjoamaan koulutusta siellä, missä sitä kaikkein eniten tarvitaan ja juuri oikeilla koulutusaloilla. Se olisi vastaus työelämän oikeaan tarpeeseen ja sitä kautta ennen kaikkea opiskelijoiden etu.
Hannu Koivula
toimitusjohtaja, Ammattiopisto Luovi