Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen valtionavustuksia on tällä hallituskaudella leikattu jo 140 miljoonaa euroa, eli jo yli kolmannes koko rahoituksesta. Tästä summasta 110 miljoonaa euroa on jo toteutunut, ja vuodelle 2027 kohdistuu vielä noin 30 miljoonan euron lisäleikkaus.
Nyt kun näyttää siltä, että STM:n sisällä ei muutoin löydetä enää lisää leikkauskohteita, on joidenkin katse kääntynyt jälleen kehysriihen alla sosiaali- ja terveysalan yhdistysten valtionavustuksiin.
On kuitenkin syytä sanoa mitä tästä seuraisi. Kun avustus kohdistuu suoraan alueelliseen ja paikalliseen toimintaan, eli esimerkiksi kohtaamispaikkoihin, vertaistuen järjestämiseen, neuvontaan, vapaaehtoistoiminnan organisointiin, kriisityöhön ja muuhun eri sairaus- ja vammaryhmien, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ja omaishoitajien parissa tehtyyn työhön, ei ole olemassa mitään ylimääräistä “hallintohöttöä”, mistä leikata. Leikkaukset vaikuttavat suoraan ihmisille annettavan avun ja tuen määrään.
STEA-avustuksista liikkuu edelleen myös väärää tietoa. Faktat ovat yksinkertaiset: jokaisen pohjoispohjalaisen valtionavustusta saavan sosiaali- ja terveysalan järjestön, joita on 32, hallinnon kulut voivat olla korkeintaan 15 prosenttia avustuksesta, ja todellisuudessa huomattavasti vähemmän. Jokainen avustuksen saaja raportoi vuosittain laajasti taloudestaan, toiminnastaan ja tuloksistaan, ja avustuksen käyttöä valvotaan tarkasti.
Yhtä palkattua työntekijää kohden yhdistyksissä toimii keskimäärin 23 vapaaehtoista. He eivät toimi tyhjiössä, vaan tarvitsevat ammatillisesti ohjattua koordinointia ja tukea. Järjestöjen työ moninkertaistaa julkisen rahoituksen vaikutuksen, ja tuo sellaista apua ja läsnäoloa, joka vähentää kustannustehokkaasti raskaampien palveluiden tarvetta. Siksi lisäleikkauksia harkittaessa pitäisi kysyä rehellisesti: säästetäänkö tässä oikeasti, vai maksetaanko sama lasku myöhemmin – vain kalliimpana ja inhimillisesti raskaampana?
Anna Katajala
toiminnanjohtaja, Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry