Tämä kevät on ollut kokouksien vihaajalle onnellista aikaa. Luonto antoi palaverikammoiselle armon. Etäpalavereissa on vapaa jatkuvalta kahvin juonnilta ja pullapaloilta, joita ei oikeasti edes tehnyt mieli.
Olemme saaneet elää piilossa työkavereiden silmiin katsomiselta, kulmien kohotteluilta, ulossulkevilta mikroilmeiltä ja niistä mielenpahoittamiselta. Sen tiimin pitkäpiimäisimmän selittäjän puheenvuorot ovat vähentyneet, tai ainakin pimeän osallistujaruudun varjossa on itsestäänselvyyksillä täytetyn puheen käynnistyessä voinut käydä pakomatkalla vaikka jääkaapilla.
Etäkonttorissa ei ole tarvinnut peitellä mielihyvää, kun saa kiitosta jostain joutavasta sen mielipahan jälkeen, kun kukaan ei huomannut onnistumisen jälkeen.