Noin 30-vuotias nainen nousee yleisöstä ja kysyy vuorollaan, voiko hän leipoa mummonsa satavuotiaasta ruisleivän juuresta sekaleipää. Hapanjuurileipuri Eliisa Kuusela vastaa heti: Tietysti.
– Mutta ota juuresta vain osa ja säilytä alkuperäistä juurta niin silloin mummosi olisi sinusta varmasti ylpeä, Kuusela opastaa.
Ollaan Helsingin Kirjamessuilla ja sen Viini & Ruoka -oheistapahtumassa. Eliisa Kuuselalle hapanjuureen leivottu leipä muuttui intohimoksi vuosia sitten kun hän ymmärsi kaupan leipien turvottavan vatsaa. Leivänsyönnin jälkeen häntä alkoi myös ramaista. Hapanjuurileivästä näitä tuntemuksia ei ole enää ilmaantunut.
Ruuasta puhutaan yllin kyllin. Klikkausmedia suoltaa päivittäin huolentunteeseen vetoavia sairastelujuttuja. Vastapainoksi annetaan vähintään viisi elämäntapaohjetta jopa siitä miten päästä pierusta eroon. Tositarinat vaivoja kohdanneista muuttuvat lopulta meitä kaikkia vaivaannuttaviksi.
Sairastelumainoksissa puolestaan luvataan, että pieruun on keksitty mukamas lääke tai ainakin sitä muistuttava kapseli. Pian aamupuuronkin voi korvata oman navan ympärille levitettävällä voiteella.
Kouluruokailu otettiin osaksi koulupäivää Suomessa noin 50 vuotta sitten. Lapset rikkaista ja köyhistä kodeista oppivat syömään samassa pöydässä. Ruuan valmistivat emännät ja keittäjät koulun omassa keittiössä. Silloin perunat, porkkanat, muut juurekset ja vihannekset sekä liha, kala, kananmunat ja maito olivat peräisin samalta seudulta. Marjat ja sienet haettiin lähimetsistä. Rusinat lantturaasteen päällä edustivat kaukomaiden eksotiikkaa.