Kalevassa 29. syyskuuta 1993 oli oululaistutkimus koulukiusaamisesta, minkä mukaan oppilaat kaipaavat lisää valvontaa ja rangaistuksia. Ei ole kirjoitusvirhe, löysin noin vanhan lehden sattumalta. Silloinkin koulukiusaaminen on ollut esillä, eikä vähiten siksi, että Suomessa elettiin lamakautta, ja työttömyys oli hurjaa johtuen konkursseista ja elintason laskusta.
Kun vanhemmilla meni heikosti, heijastui se tutkimuksen mukaan myös lasten hyvinvointiin, minkä kyllä luulisi olevan selvää kaikille päättäjille ilman tutkimistakin. Olisi mielenkiintoista tietää, ovatko oppilaiden vaatimukset kurista ja järjestyksestä toteutuneet, sitä voitaisiin kyllä tutkia paremminkin.
Kolmessakymmenessä vuodessa koulumaailmassa on tapahtunut paljon hyvää ja huonoa. Tietotekniikka on mullistanut opiskelun, ja osa oppilaista on nopeasti omaksunut kaikki mahdolliset reitit helppoihin ratkaisuihin tiedonhankinnassa.
Jotain kertoo se, että 2 x 2 tehtävään vastaus haetaan kännykällä, kun ei viitsitä nähdä vaivaa opetella kertotauluja. Vanhuksille kyllä toitotetaan, että aivoja tulee käyttää dementian torjumiseksi, eikö lasten tarvitse käyttää aivoja niiden surkastumisen estämiseksi. Kännykän käyttöä pitää voida opettajien rajoittaa tai päättää, missä aineissa siitä on hyötyä tai haittaa.
Lamakaudet ovat toistuneet säännöllisen epäsäännöllisesti viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajalla, eikä tarvitse olla lahjakaskaan ennustaja tietääkseen, että huonoja aikoja Suomessa joudutaan elämään tulevaisuudessakin meistä riippumattomista syistä. Maailman yhteiskuntajärjestelmät ovat niin hauraita, että kun jossain päin kaatuu jokin vähän isompi rahalaitos tai vastaava, ei sen vaikutukselta säästy yksikään ihminen maan päällä, tosin kohtelu on sitä rajumpi, mitä köyhempi on.
Typeryyden huippu on, kun valtion päämiehet eivät tule toimeen keskenään ja aloittavat järjettömän sodan, muodossa tai toisessa, romahtaa sekä läntinen että itäinen järjestäytynyt toimintamalli pitkäksi aikaa. Eivätkä laajat kulkutauditkaan anna armoa ihmisten hyvinvoinnin turvaamiselle, vaan toinen toistaa ärhäkämmät pieneliöt valloittavat sekä ihmiset että eläimet.
Samassa lehtikirjoituksessa opettajat väittävät, että heiltä on viety rajat, ”he eivät uskalla tai osaa sanoa rajojaan”. Lisäksi he toivovat sekä miehiä että naisia opetustehtäviin.
Ennen olivat kiintiöt, jotta molempia sukupuolia saatiin alalle malliksi oppilaille. Nykyisin on menty niin pitkälle, että puhutaan jopa nais- tai miesoletetuista, kun ei voida varmuudella sanoa yksilöiden identiteetistä. Lapset ovat lapsia, joiden tulee saada yläasteikään saakka selkeä ja ymmärrettävä tieto naisen ja miehen erinomaisista yksilöllisistä ominaisuuksista. Lasten identiteetti kehittyy pikkuhiljaa turvallisten aikuisten ja vertaistuen ansiosta varhaisnuoruuteen saakka, näin ovat eri alojen tutkijat todenneet tarpeeksi monta kertaa.
En halua mitenkään loukata ketään suuntautumisensa takia, jonka saa itse kukin aikuisena päättää, mutta lapsia ei saa vaivata liian vaikeilla ja monimutkaisilla ihmiskäsityksillä. Heillä on tarpeeksi työtä opiskella perustaidot kunnolla ja kehittyä hyvän itsetunnon omaaviksi aikuisiksi.
Onnistumiset pienissäkin asioissa kasvattaa halua yrittää, eikä sitten pettymyksetkään, joita varmasti tulee, lannista jatkamaan hyvien asioiden ja harrastusten parissa. Myöhempi elämä sitten kantaa kutakin omien arvojen, mieltymysten ja kiintymysten mukaan virkeäksi senioriksi nauttimaan olemassaolostaan.
Tapio Lievetmursu
Pudasjärvi