Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyn (2003–2011) tuloksista selviää, että Pohjois-Pohjanmaan 8.–9.-luokkalaisista seitsemää prosenttia kiusattiin koulussa viikoittain.
”On sikäli outoa, että aikuiset väittävät, etteivät tienneet kiusaamisesta”, pohtii Koulurauhaa-lehden auttavan puhelimen päivystäjä Esko Leipälä.
Leipälän mukaan kiusaajat ovat lähes poikkeuksetta erittäin teräviä. Heillä on taito vaikuttaa ryhmässä ja peittääkin tekojaan.
Pari vuosikymmentä kiusattujen auttajana työskennellyt Leipälä määrittelee kiusaamisen joukkoväkivallaksi, jossa on tietyt roolit. Kiusaaja pyrkii vaikuttamaan muiden käytökseen.
Tekniikan ihmeet ovat tehneet kiusaamisesta entistä monimuotoisempaa. ”Nettikiusaaminen on hyvin nopeasti leviävää ja johtaa kiusatun eristämiseen.”
Fyysinen kouluväkivalta on vuosikymmenten myötä saanut hälyttäviä piirteitä. ”Ennen tappeluissa oli reilut säännöt – puolustuskyvytöntä ei lyöty. Nykyään pahoinpitely vasta alkaa, kun toinen jo makaa maassa.”
Leipälä epäilee, että verisellä viihteellä on asiassa osansa, vaikka tätä näkökulmaa yleisesti vähätellään.
Raakaa väkivaltaa osaavat käyttää jo ekaluokkalaiset. Alakouluikäisen pojan äiti kertoo, että kiusaaminen alkoi heti koulun alettua. ”Lyötiin, potkittiin, kuristettiin, eristettiin.”
Poika kertoi kiusaamisesta alusta lähtien avoimesti. Vanhemmat soittivat opettajalle, joka alkoi selvittää tilannetta.
Asia ei kuitenkaan edennyt mihinkään. Äiti uskoo, että kiusaajan vanhemmat pystyvät vaikuttamaan koulun toimintatapaan asian käsittelyssä.
Koulusta äitiä kehotettiin tulemaan välituntien ajaksi valvomaan, ettei hänen lastaan satuteta. ”Välitunneilla kylläkin oli kaksi valvojaa. Tämän kiusaajan kohdalla he eivät ryhtyneet toimenpiteisiin.”
Äiti kokee, että kiusatun vanhempana hänen oli vaikea löytää apua. Koulurauhaa-lehden auttavasta puhelimesta hän sai lopulta konkreettisia neuvoja.
Usein kiusatulle ainoa riittävä terapia on oikeudenmukainen kohtelu, Leipälä toteaa. Mitä varhemmin kiusaamiseen puututaan, sen paremmin ehkäistään uhrin psyykkisiä ongelmia.
”Olen tavannut psyykesairaita nuoria, joilla on kiusatun tausta. Rääkkääminen on tehnyt heidän elämästään helvettiä, jossa itsellä ei ole mitään arvoa.”
Kiusaamisen vaikutukset voivat Leipälän mukaan näkyä esimerkiksi paniikkihäiriönä läpi elämän, ellei traumoja hoideta.
Kiusaajaakin voidaan auttaa, jos käytökseen puututaan ajoissa ja oikeilla keinoilla. ”Näkemykseni on, että kiusaajia on yhtä paljon vankilassa kuin kiusattuja psykiatrisessa hoidossa.”
”Pelko ja tunne, ettei kelpaa mihinkään, ei ole ihmisen elämää. Vanhemmat eivät saa vähätellä lapsen kokemuksia”, kiusatun äiti painottaa.
