Koskelan koulun oppilaiden vanhemmat järkyttyivät koulun lakkautusuhasta. Sitä vastustava adressi keräsi marraskuun alussa pikavauhtia laajan allekirjoittajajoukon.
Samanlaisia reaktioita on tullut jokaisen lakkautettavan koulun vanhemmilta. Lähikouluja pidetään suuressa arvossa.
Koulun lopettamisen vastustajat eivät ole liikkeellä tiedon puutteen vuoksi. Monesti on kerrottu, että oppilaiden määrä vähenee Oulussa rajusti. Nykyisestä 22 000 koululaisesta pudotaan neljätuhatta pienempään määrään viidessä vuodessa. Siihen on päättäjien pakko reagoida.
Näitä järkytyksiä on luvassa vielä lukuisia, kun istuva kaupunginvaltuusto joutuu mylläämään kaupungin kouluverkon uusiksi.
Tunteet ovat kuumentuneet myös Oulaisissa. Oulaskankaan sairaalan yöpäivystyksen lakkauttamista on vastustettu kaikin käytössä olevin laillisin keinoin. Turhaan.
Hienoa, että ihmiset aktivoituvat puolustamaan palveluitaan. Suomalaiset nousevat barrikadeille vasta kun on tosi kyseessä. Koulu- ja sairaalaverkon karsimisessa on.
Tätä herkkua on silti väkisin tarjolla runsaasti tulevina vuosina. Suomen julkinen talous on ruvella. Korjaaminen vie vuosia ja ilman rajuja säästötoimia se ei onnistu.
Orpon hallituksen sote-säästöt ja kuntien koulujen sulkemiset ovat tähän mennessä olleet vasta alkusoittoa edessä olevalle.
Miten kansakunta siitä selviää?
Se riippuu siitä, miten päättäjät tässä onnistuvat. Tähänastista ei voi kehua.
Valtiontalouden tarkastusvirasto julkisti kuluvalla viikolla raportin Marinin hallituksen menojen lisäyksistä. Velka lisääntyi vaalikauden aikana yli 40 miljardilla eurolla.
Iso osa siitä selittyy koronakriisin hoidolla ja Venäjän hyökkäyssodalla. Jo vuodesta 2021 eteenpäin alkoivat silti korostua koronakriisiin liittymättömät menolisäykset. Ne nostivat menotason pysyvästi korkeammalle tasolle.
Raportin olisi pitänyt käynnistää keskustelu siitä, miten moinen voitaisiin jatkossa välttää. Sen sijaan puhuttiin siitä, olivatko raportin miljardit oikein laskettu.
Julkisen talouden haaksirikosta puhuttaessa puolueet ovat keskittyneet aina syyttämään toisiaan ja edellistä hallitusta.
Se kannattaisi lopettaa.
Kaikki puolueet ovat syypäitä viimeisten parin viime vuosikymmenen surkeuteen. Ne ovat olleet vuorotellen vallassa.
Puheita valtion finanssien vakauttamisesta on pidetty. Tuloksilla ei yksikään hallitus voi ylpeillä.
Miten kansalaiset saataisiin hyväksymään vääjäämätön eli säästöt? Miten poliittinen järjestelmä onnistuisi korjaamaan tilanteen mahdollisimman pienin vaurioin?
Tässä resepti.
Käydään seuraavien vaalien alla syvällinen keskustelu siitä, millaiseen hyvinvointivaltioon meillä on varaa. Nyt meillä on pohjoismaisen hyvinvointivaltion palvelut, mutta ei tuloja niiden kattamiseen.
Keskustellaan siitä, mikä on ihmisten oma vastuu ja mikä kuuluu yhteiskunnan kontolle.
Sovitaan mahdollisimman oikeudenmukainen tapa säästää. Sellainen, johon kaikki osallistuvat kykyjensä mukaan.
Mietitään säästöt niin, että ihmisille jää riittävästi kannusteita hoitaa omat asiansa ja kohentaa tilannettaan. Annetaan tähän riittävästi tukea.
Suhtaudutaan pidättäytyvästi kasvua rajoittaviin säästötoimiin.
Priorisoidaan lapset ja nuoret. Pidetään heikommista huolta.
Näistä ei ole helppo sopia. Mutta ei se mahdotonta ole.
Sitä varten näyttämölle astuu politiikka.
Ensimmäinen askel on otettu. Puolueet ovat sopineet velkajarrusta. Vain vasemmistoliitto jättäytyi tästä sovusta pois.
Käytännössä kriisitietoisuus ulottuu yli puoluekentän. Säästämiselle ei ole vaihtoehtoja.
Seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa puolitoista vuotta. Puolueilla on siihen asti aikaa laatia oma näkemyksensä siitä, millaisen hyvinvointivaltion ne Suomesta haluavat.
Uskottavimman vaihtoehdon esittänyt voittaa vaalit. Sen jälkeen loppu on vain hiihtämistä vaille valmis reissu: kunhan vain luvatusta pidetään kiinni eikä lipsuta kansalaisten painostuksen tai yritysten lobbauksen alla.
Kirjoittaja on vastaava päätoimittaja.