Mainos

Kou­kus­sa ki­soi­hin – yk­sin­yrit­tä­jä otti riskin ja matkasi osal­lis­tu­maan show­puu­tar­ha­ki­soi­hin Ranskan Ri­vie­ral­le

Heidi Hannus
Heidi Hannus

Mikä saa yksinyrittäjän ottamaan hurjan taloudellisen riskin ja matkustamaan koronakuumaan Ranskaan, aikana, jolloin koko maa on seisokissa?

Reilu viikko aikaa ja matka kohti Ranskan Rivieraa alkaa. Antibes – täältä tullaan!

Kun päätimme hakea huikean vaativaan showpuutarhakilpailuun Ranskaan, emme aavistaneet, mitä haasteita jo pelkkä valmistelu voi pitää sisällään.  Festivaalin maine on loistava, mutta järjestelyt takkuavat.

Silti, suomalainen nainenhan ei periksi anna.

Joka vuosi tuohon haasteelliseen kilpailuun hakee lukematon määrä maailman parhaita suunnittelijoita, jotka ovat valmiita laittamaan peliin niin henkisen, ruumiillisen kuin taloudellisenkin panoksensa. Kaunis suunnitelmatyö ei riitä. Työn kokonaisuus on vaativa.  Olimme yksi niistä 17 onnellisesta, jotka selvisivät finaaliin. Ison haasteen työlle tuo ilmasto, joka vaikuttaa niin kasveihin kuin rakenteisiinkin. Esimerkiksi tuuli voi yltyä puhaltamaan 36 m/s ja vajoava rantahiekka tuo omat haasteensa. Kuivat kaudetkin voivat jatkua viikkoja.

Puutarhamme tulee olemaan kaunis ja KALLIS! Osan rahoituksesta saamme järjestäjiltä ja osan kotimaastamme sponsoreilta. Yllätysmenot menevät omasta pussistamme.

Juuri nyt, Ranskassa on ulkonaliikkumiskielto kello 18–06 joka päivä ja lisäksi viikonloppuisin, on täysi lock down. Olemme puhki stressistä. Mitä jos maa sulkee rajansa juuri nyt? Mitä jos kaikki peruuntuu? Mitä jos sairastutaan? Järjestäjä ei vastaa kysymyksiimme käytännön järjestelyistä. Jotkut odottavat vielä järjestäjän rahoitusta. Ulkona 200 neliömetrin puutarhassamme saa kerrallaan olla vain 6 henkilöä. Kun tarvikkeita saapuu tontille, osa ihmisistä joutuu lähtemään paikalta. Kasvien ja rahtien hintakin hirvittää!

Yllättäen, Suomi onkin halpa maa! Emme ole Rivieran kermaa, vaan suomalaisia toiminimi-yksinyrittäjiä. Ilman ranskan kielen taitoa.

Miksikö sitten teemme tämän?

Koska intohimo työhön motivoi pitkälle. Ja verkostoitumisen avulla, mikään ei tunnu liian isolta haasteelta. Meitä motivoi luovuus, taide, kulttuurit, kansainväliset kollegat ja tuomarien mielipide siitä, olemmeko ansainneet paikkamme maailman parhaimpien suunnittelijoiden joukossa.

Jokunen vastaava pokaali jo takataskussa voin sanoa, että olipa se kuinka suuri revitys tahansa, kokemus tulee olemaan kaiken sen arvoinen. Brittiläistä kollegaani siteeraten: ”Kun sen haasteen voittaa kerran, olet koukussa”.

Ja minä olen…taas.