Yhteiskuntamme päättäjät vaativat naisten kouluttautumista ja osallistumista työelämään heti heidän saavutettua aikuisiän. Naisten on siis hankittava elantonsa ja tuleva eläkkeensä itsenäisesti ansiotyöllä.
Perheelliselle äidille tämä käy raskaaksi, sillä valtaosa kotitöistä on edelleen työssä käyvän tai opiskelevan kotiäidin suorittamia tehtäviä. Toki viime aikoina osa miehistäkin jo paneutuu näihin kotitöihin, sillä he ymmärtävät sen olevan perheen huoltoa parhaimmillaan.
Kalevassa oli Lukijalta-sivulla 29.1. Liisa Hankosen sekä 30.1. Irene Kinnusen mielipidekirjoitukset, joissa he antavat oman näkemyksensä naisten oikeudesta päättää itse miten haluavat elämänsä järjestää.
Hyviä kannanottoja molemmat. Naisten on saatava päättää itse haluavatko he ylipäätään perhe-elämää, vai elää itsenäistä toisista riippumatonta elämää omien arvojensa mukaisesti.
Vuosikymmenen ajan olen kirjoitellut eri viestimiin kotiäidin eläkettä kartuttavasta palkasta niille äideille, jotka syystä taikka toisesta haluaisivat hoitaa alle kouluikäiset lapsensa kotona, mutta se ei ole heille taloudellisesti mahdollista. Tälle ajatukselle ei tunnu löytyvän kannatusta yhdeltäkään ek-puolueelta, ei myöskään naisten oikeuksia puolustavilta järjestöiltä.
Kysymys on kuitenkin vain vaihtoehdosta niille äideille, jotka kokevat päivittäisen läsnäolonsa kotona lapsen edun mukaiseksi. Kotiäidin palkka voisi esimerkiksi olla yhdistelmä työmarkkinatuesta, lapsilisistä, kotihoidon tuesta ja erillisestä kansantalouden kohentumiseen liittyvästä erityistuesta.
Tällä tuettaisiin joka tapauksessa muun muassa lasten hyvinvointia, syntyvyyden kasvua ja siten huoltosuhteen oikenemista. Parhaassa tapauksessa se edistäisi koko maan asuttuna pitämistä ja sitä kautta pientenkin kuntien elinvoimaisuutta ja palvelujen säilymistä lähipalveluina.
Suomi tarvitsee uusia veronmaksajia, joten miksi heitä ei haluta kantaväestön piiristä, vaan yleisesti vannotaan ulkomaalaistaustaisten ratkaisevan yhteiskuntamme ongelmat. Eikö suomalainen nainen voisi olla se äideistä parhain kotiäitinäkin?
Jari Pirinen
Oulu