Tässä kodissa se on retrosohva, josta voi maalimainoksen tavoin sanoa, että "siitä se ajatus sitten lähti".
Perheen mies, Hannu Koponen, osti sohvan ja kaksi nojatuolia käytettynä jo edelliseen asuntoonsa.
Sohvaryhmä kuului kauppaan, kun Katja Inhilä ja Hannu Koponen panivat hynttyyt yhteen vuonna 2007.
"Anoppi löysi Tuurin kyläkaupasta pinon Vallilan kangasta viidelläkympillä, ja sitä sitten katseltiin sillä silmällä, että mihinkä sen voisi käyttää."
1950-luvun retrosohvat kaipasivat kieltämättä verhoilua. Niinpä pariskunta ryhtyi tuumasta toimeen.
"Minä en ollut koskaan aikaisemmin päällystänyt mitään. Koponen on meillä se, joka osaa ja pystyy. Hän neuvoo ja minä teen, mitä osaan", Inhilä nauraa.
Maalattujen lilojen seinien väri vaihtelee hauskasti vuodenaikojen mukaan. "Ja minä kun olin aina ajatellut, että violetti kuuluu lastenhuoneisiin."
Sohvaryhmä on saanut seurakseen muitakin vanhoja kalusteita, joissa näkyy 1950-luvun funktionaalinen tyyli. Hannu Koponen käyttää ahkerasti kädentaitojaan puutöihin. Hän saattaa ostaa Huutonetistä vanhan, huonokuntoisen lipaston ja kunnostaa sen huolella.
"On varmasti kympeissä laskettavissa, mitä me huonekaluista maksetaan. Ei enempää."
Olohuoneen valaisimena on Yki Nummen Lokki, jota kutsutaan myös Lentäväksi lautaseksi.
Koko koti puhuu samaa kieltä, sillä talon arkkitehtuurikin on 1950-lukua ja valmistunut vuonna 1955. Siihen Inhilä ja Koponen ihastuivatkin käydessään myyntiesittelyssä ensi kertaa.
"Ihastuimme eniten vinoon ikkunapenkkiin ja ikkunasta avautuvaan maisemaan, Inhilä kertoo.
Vaikka 63-neliöinen kaksio oli remontin tarpeessa, alkuperäinen 1950-luvun linoleumilattia oli erinomaisessa kunnossa. Edellinen asukas, vanha rouva, oli vahauttanut sen säännöllisin väliajoin.
"Siitä emme halunneet luopua", Inhilä sanoo.
Sohvan takana on Inhilän ja Koposen vihkiryijy. Ryijy on Katja Inhilän mummolasta. Inhilän isän äiti aloitti aikoinaan ryijyn tekemisen, mutta hän kuoli ennen kuin ehti tehdä ryijyn loppuun. Äitipuoli teki ryijyn myöhemmin valmiiksi. Alunperin pari pyysi ryijyä vain lainaksi vihkitilaisuuttaan varten, mutta saikin sen omakseen.
"En olisi ikinä uskonut, että olisin ryijytyyppiä, mutta nyt kun se on siinä, on pakko myöntää, että se käy siihen hyvin. Talo ja ryijy ovat samaa aikakautta keskenään."
Häälahjaksi kuten myös tupaantuliais- valmistujais- ja väitöslahjoina kotiin on tullut myös tauluja, ovathan molemmat innokkaita taiteen keräilijöitä.
Poikkeuksen taiteesta tehnee vanha kartta keittiön seinällä. Se on Hannu Koposen lapsuuden koululta.
Inhilän ja Koposen ei tarvitse koskaan keskustella makuasioista. "Meillä menee maut niin hyvin yksiin, että pystyin jättämään jopa vihkisormuksen ja hääkimpun tyystin Koposen valittavaksi", puoliso nauraa.
Katja Inhilän ja Hannu Koposen kodissa on elämää silloinkin, kun pariskunta on poissa.
Vilskettä pitää belgianjänis Kosmos ja pari sammakkoyhdyskuntaa. Ensimmäinen sammakkoyksilö, vanha herra Pulla, on ollut Inhilällä lukiovuosista asti.
Kosmos saa elää kodissa suhteellisen vapaata elämää, antaa kodin sisustuksen olla rauhassa. Ylipäätään se ei riko juuri mitään muuta kuin sellaista, jota se vieroksuu.
"Kosmos ottaa kantaa pelkästään uutuuksiin. Kerran lähtivät hapsut matosta."