Leudon alkutalven ansiosta huoneilman kuivuus ei vielä liene ongelma, mutta pakkaskauden mahdollisesti iskiessä siihenkin on syytä varautua, jotta terveyshaitoilta vältytään.
Jos huoneilma on liian kuivaa, limakalvot kuivuvat ja ihoa kiristää. Sen vuoksi kosteutta olisi syytä seurata ja tarvittaessa kostuttaa ilmaa, kun suositusten mukainen alaraja lähestyy.
Ohjearvojen mukaan sisäilman kosteusprosentin pitäisi olla 30 - 40 eikä lämmityskaudella ikinä yli 45 prosenttia.
Luotettavimmin ilmankosteuden saa selville mittarilla.
"Ihmisen kyky aistia ilmankosteutta on aika heikko. Mittarilla sisäilman kosteutta voi seurata", neuvoo Allergia- ja astmaliiton sisäilma-asiantuntija Taiju Virtanen.
Lisäkosteutta harkiten
Kosteusprosentti voi vaihdella hyvinkin nopeasti, mikäli kosteuden tuotto huoneessa muuttuu. Osa rakennusmateriaaleista taas, kuten puu, vaimentavat kosteuden lyhytaikaista vaihtelua tehokkaasti.
Helpoin tapa sisäilman kosteuden nostamiseksi on kostutin. Suositeltavin on höyrystävä malli, siinä mikrobikasvuston kasvuolot ovat epäsuotuisimmat.
Kostuttimien hinnat vaihtelevat tavallisesti sadan euron molemmin puolin täyttömäärästä ja muotoilusta riippuen. Osassa myös kostutustehoa voi säätää.
"Esimerkiksi tutussa kotimaisessa lentävässä lautasessa voi kytkimellä valita, haihduttaako laite 0,2 tai 0,4 litraa tunnissa. Pienemmällä teholla säiliön vesi riittää runsaan vuorokauden käyttöön. Laite kytkeytyy automaattisesti pois päältä, kun vedenpinta laskee lämmityselementin tasalle, eli ylikuumenemisen vaaraa ei ole", selvittää ilmankostuttimia myyvä Aku Asikainen.
Ilmankostutinta käytettäessä on jatkuvasti tarkkailtava, että kosteus ei pääse nousemaan liian suureksi.
Missään tapauksessa ilmaa ei saa kostuttaa niin paljon, että esimerkiksi kylmille ikkunapinnoille alkaa tiivistyä vettä. Tällöin myös talon ulkovaipan muihin rakenteisiin tiivistyy vettä ja kosteusvaurion mahdollisuus kasvaa.
Vaikka höyrystävät ilmankostuttimet ovat toiminnoiltaan hyvin yksinkertaisia eivätkä juuri huoltoa kaipaa, ne on kuitenkin säännöllisesti puhdistettava.
Vesi on vaihdettava ja kaikki saostumat on poistettava. Likaisessa laitteessa vaarana on, että kosteassa viihtyvät ja lisääntyvät mikrobit leviävät kostuttimen välityksellä huoneilmaan.
"Verkkovirrasta irrotettuun kostuttimeen pannaan vettä ja kalkinpoistoainetta. Seoksen annetaan liota hyvin ilmastoidussa paikassa ja lapsilta suojattuna. Allas huuhdellaan runsaalla vedellä; tarvittaessa voi käyttää pehmeää harjaa apuna", Asikainen opastaa.
Mallikohtaiset ohjeet selvitetään laitteen käyttöohjeissa.
Sisälämpötila kohdalleen
Ilmankosteuden ohella on erittäin tärkeää huolehtia, että myös huoneen lämpötila on kohdallaan. Sopiva lämpö on 20 - 22 astetta, makuuhuoneissa riittää aste, pari vähemmänkin.
Mikäli sisälämpötila laskee alle 18 celsiusasteen, ilman suhteellinen kosteus voi kasvaa niin suureksi, että rakenteisiin pesiytyy sieniä ja muita mikro-organismeja.
Myös liika lämpö on pahasta, varsinkin jos ilman suhteellinen kosteus on suuri.
Yli 25 asteen lämpötiloissa raikaskin ilma alkaa tuntua tunkkaiselta, ja bakteerien ja pölypunkkien elinolot ovat tuolloin hyvät. Energialaskussakin napakka lämmittäminen näkyy.
Suomen oloissa kuivaa sisäilmaa tavallisempi ongelma on liika kosteus. Ilmastossamme ulkoilman suhteellinen kosteus on lähes aina korkea, yleensä 60 - 90 prosenttia.
Myös asumistottumukset vaikuttavat. Runsas vedenkäyttö ja veden suihkuttaminen kattoon ja seiniin peseytymisen yhteydessä, saunan kytkeminen pois päältä heti kylpemisen loputtua ja pyykin kuivattaminen sisätiloissa nostavat kosteutta huomattavasti.
Jos lämmityskaudella kosteusprosentti nousee huoneistossa yli neljänkymmenenviiden, on tarpeen selvittää sen syy ja joko pienentää kosteuskuormitusta tai tehostaa ilmanvaihtoa.
