Asuntopuntari
Markku Lappalainen. Betonielementtitalon arvokorjaus. Rakennustieto Oy, 2012.
Tekniikan tohtori, arkkitehti Markku Lappalainen sanoo tehneensä uuden kirjansa Betonielementtitalon arvokorjaus asumiskokemuksensa innoittamana.
Lappalainen on asunut Espoon Tapiolassa vuonna 1962 valmistuneessa betonikerrostalossa. Korjattavaa talossa oli jatkuvasti. Asukkaana häntä häiritsi korjaamisten suunnittelemattomuus. Asuntoyhtiöillä ei ollut tietoa, miten edetä järjestelmällisesti.
1960- ja 1970-luku olivat kiivaan kerrostalorakentamisen aikaa. Kahden vuosikymmenen aikana syntyi liki 550 000 kerrostaloasuntoa. Yksittäisistä vuosista vilkkain oli 1974, jolloin kerrostaloasuntoja valmistui peräti 46 200 kappaletta. 2000-luvulla kerrostaloasuntoja on valmistunut toistakymmentä tuhannen vuosivauhdilla.
Kun maaltamuutto kiihtyi ja ihmisille tuli saada nopeasti kohtuuhintaisia asuntoja, rakentaminen muuttui teollisuudeksi ja rakennustekniikka elementtitekniikaksi. Laatu jäi sivuosaan. Nyt nämä puolen vuosisadan ikää lähestyvät betonikerrostalot tarvitsevat korjaamista.
Betonikerrostaloja on paljon parjattu ja aihettakin on. Epäkohtia nähtiin uusien alueiden karussa ilmeessä että myöhemmin etenkin talojen teknisessä laadussa. Mutta ei pahaa ilman hyvääkin. Lappalaisen näkemyksen mukaan kyseisen ajan kerrostalojen asuntosuunnittelu on usein hyvällä tasolla. Myös monet alueet ovat viihtyistyneet vuosien myötä.
Varsinkin ennen 70-luvun alun energiakriisiä rakennettujen kerrostalojen ikkunat olivat suuria ja asunnot valoisia. Kun asuntokohtaisia saunoja ei ollut, olivat huoneet kookkaita nykytaloihin verrattuna. Lappalainen näkeekin tuon ajan kerrostaloissa paljon perusparannusmahdollisuuksia.
Lappalainen myös korostaa sitä, että vaikka nämä kerrostalot suunniteltiin vain 30–40 vuoden käyttöä varten, ovat ne yhä pystyssä ja niillä on oikein korjaten pitkäkin elinkaari jäljellä. Kirjoittaja korostaa myös sitä, että korjauksilla näiden talojen arvoa on mahdollista nostaa.
Kesällä lausunnoilla ollut rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä -asetusluonnos lähtee ajatuksesta, että energiatehokkuutta tulee tarkastella osana sellaisia korjausprosesseja, joissa energiatehokkuuden parantaminen on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti mahdollista.
Lähtökohtaisesti voidaan kai ajatella, ettei energiatehokkuutta yleensä pakolla joudu parantamaan. Toisaalta lienee niin, että tietyissä tapauksissa parantaminen kannattaa taloudellisestikin ja tietenkin myös siksi, että energiankulutusta saataisiin vähennetyksi.
Lappalainen kannustaa luottamaan siihen, että korjauksiin tehty satsaus nostaa asuntojen arvoa. Hän kuitenkin kannustaa niputtamaan eri korjaustarpeita yhteen, jolloin kustannukset alenisivat. Ja tämä niputtaminen, kuten korjaaminen yleensäkin, vaatii hyvää suunnittelua.
Lappalaisen mukaan tilanne asuntoyhtiöissä on parantunut. Tietämys on kasvanut ja lisäksi pitkän tähtäimen korjaussuunnittelusta on tehty lainsäädännöllisesti pakollista.
”Lappalainen kannustaa luottamaan siihen, että korjauksiin tehty satsaus nostaa asuntojen arvoa. ”