Poliittinen sopiminen sote-uudistuksen valinnanvapaudesta ottaa taas ensi vuonna koville. Kokoomuksen vaalima, yksityistä terveydenhuoltoa lisäävä asiakassetelivelvoite voi saada hallituskumppani keskustalta tyrmäyksen, jos asiantuntijalausunnot ovat jyrkästi velvoitetta vastaan.
Rajuin seuraus olisi, että hallitus hajoaa sote-riitaan. Esimerkiksi keskiviikon Helsingin Sanomien mukaan "kaikki puhuvat" jo hallituksen hajoamisesta keväällä presidentinvaalien jälkeen.
Sopimisen vaikeudet ovat jatkoa koko sote-uudistuksen ajan vallinneelle ilmapiirille. Missään vaiheessa ei ole asiantuntijoiden tai poliitikkojen kesken ollut yhteisymmärrystä siitä, mikä malli olisi paras. Tämä ei ole ihme, koska sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen laadukkaasti ja tehokkaasti väestön ikääntyessä ei ole yksinkertaista.
Oppositio on viime vuosina vaatinut pääsyä mukaan sote-ratkaisuihin, jotta saataisiin parlamentaarisesti kestävä ratkaisu. Voi vain kuvitella, kuinka umpisolmussa parlamentaariset sote-neuvottelut olisivat olleet. Jokainen puolue olisi vaatinut saada näkemyksiään läpi, mikä olisi ollut käytännössä vaikea toteuttaa. Kokoomus ja keskusta ovat eroistaan huolimatta ideologisesti melko lähellä toisiaan, mutta nekin ovat ajautuneet sote-riitoihin.
Pitääkö kansalaisen olla huolissaan tahmeasta uudistamisesta? Ei välttämättä, vaikka ihmisen turvaverkkona olevia sosiaali- ja terveyspalveluita ei pitäisi jättää ideologisten kiistojen armoille.
Terveydenhuollon ja terveydenhuoltopolitiikan tutkija Liina-Kaisa Tynkkynen Tampereen yliopistosta on arvellut, että uudistus tapahtuu tavalla tai toisella, vaikka se vielä poliittisesti kaatuisi.
- Palvelujärjestelmämme uudistuu jatkuvasti sisältäpäin. Sote-uudistus onkin jo monelta osin täällä. Tästä kertoo esimerkiksi kunnissa tehty kehitystyö palveluiden organisoinnissa, ammattilaisten työnjaon uudistamisessa sekä teknologisten innovaatioiden käyttöönotossa, Tynkkynen kirjoitti Mediuutisten blogissa maraskuun alussa.
Jos sote-uudistus oikeasti on jo täällä, miksi siitä ei päästä poliitikkojen kesken sopuun? Riitaisassa päätöksenteossa haisee yhä pahemmin se, että puolueiden ja niiden sidosryhmien edut painavat päätöksenteossa enemmän kuin kansalaisten kokonaisetu.