Tämänkertainen presidentinvaali oli taputeltu sillä hetkellä, kun ennakkoäänitulos rävähti televisioruutuun. Jännitystä kesti kokonaisen sekunnin. Sauli Niinistö uusi valtakirjansa seuraaviksi kuudeksi vuodeksi tuloksella, joka ei jätä tulkinnan varaa.
Vaalin suurin yllätys oli itse asiassa Niinistö. Hänen kannatuksensa kesti loppuun asti eikä kyykännyt pahemmin edes vaalisunnuntain äänissä.
Niinistö teki veret seisauttavalla tuloksellaan presidentinvaalihistoriaa. Hänestä tuli ensimmäinen suorassa kansanvaalissa valittu presidentti, joka valittiin jo ensimmäisellä kierroksella. Hänen valtakirjansa on nyt paljon vahvempi kuin kuusi vuotta sitten.
Miksi Niinistö sitten löi vastustajiensa vatsoista ilmat pihalle näinkin ylivoimaisesti?
Kansalaisten suuri enemmistö näytti olevan sitä mieltä, että Niinistö on suoriutunut ensimmäisestä kaudestaan niin hyvin, ettei presidenttiä ole syytä vaihtaa.
Useimmat muista ehdokkaista olivat kannoissaan niin lähellä Niinistöä, etteivät he erottuneet hänestä kuin yksityiskohdissa. Muut rohkenivat haastaa Niinistöä vasta loppusuoralla eikä sekään tuonut tulosta.
Vaalikampanjan viimeisellä viikolla saattoi käydä myös niin, että monet äänestäjät hyppäsivät mukaan voittajien vaalivankkureihin. On aina mukavampi olla voittajan kuin häviäjän puolella. Kuulin tämän suuntaisia kommentteja viikon varrella monista suista tai luin tällaista ilmeistä.
Niinistön suuri suosio kesti kutakuinkin loppuun asti eli hänen kannatuksensa ei sulanut kampanjan viimeisinä viikkoina kuin nimeksi. Yleensä istuvien presidenttien gallupkaula on hiipunut suurimmaksi osaksi äänestämiseen mennessä, mutta nyt näin ei käynyt kuin vain osaksi.
Eli ensin tuli Niinistö, sitten tuli Niinistö, sitten oli pitkä tauko, ja vasta sitten tulivat muut. Heidän tuloksissaan ei ole mitään häpeämistä, mutta seitsemän muuta ehdokasta saivat runsaan kolmasosan koko äänipotista ja Niinistö lähes kaksi kolmasosaa.
Voikin sanoa, että vaalissa oli ehdolla Sauli ja seitsemän kääpiötä.
Muiden seitsemän äänisaaliit olivat suurin piirtein odotusten mukaisia. Vihreiden Pekka Haavisto nousi odotusten mukaisesti kakkoseksi, mutta kuuden vuoden takaista ilmiötä hän ei saanutkaan aikaan.
Vaalien vaihtoehtoehdokkaat, perussuomalaisten Laura Huhtasaari ja valitsijayhdistyksen Paavo Väyrynen kamppailivat keskenään ykkösvaihtoehdon manttelista ja söivät toistensa ääniä. Olivatko nämä Väyrysen viimeiset presidentinvaalit? Huhtasaarelle ne olivat vasta ensimmäiset.
Väyrynen kepitti selvästi keskusten varsinaisen ehdokkaan Matti Vanhasen. Saapa nähdä, miten Väyrynen hyödyntää tätä keskustalle noloa tilannetta. Aloittaako Väyrynen vyörytyksen ja pyrkiikö hän palaamaan keskustapuolueeseen?
Keskustajohtaja, pääministeri Juha Sipilä ehti juuri ennen ennakkoäänituloksen julkistamista ilmoittaa, ettei hän sittenkään sido jatkoaan puoluejohdossa Vanhasen menestykseen. Puolueessa voi olla edessä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun Väyrynen palaa kevään korvalla eduskuntaan.
Muille ehdokkaille tulosta tärkeämpää näytti olevan olympia-aatteen mukainen: tärkeintä ei ole voitto, vaan osanotto.
Kirjoittaja on Kalevan päätoimittaja.