”Tuntuu vähän, että olisi toisen asialla.”
Näillä sanoilla Kärppien päävalmentaja Mikko Manner kuvaili allekirjoittaneelle tuntemuksiaan heinäkuun viimeinen päivä, kun Kärpät aloitti valmistautumisen liigakauteen – Mannerin ensimmäiseen liigajoukkueen päävalmentajana.
Epävarmuus, joka kalvoi siinä hetkessä mieltä, oli tuolloin ymmärrettävää. Tulokasvalmentajan niskassa oli puolen Suomen odotukset floppikauden jälkeen, eikä jalkeilla ollut paperilla sarjan kovin nippu kuten Oulussa on monta kertaa aiemmin ollut.
Epävarmuutta lisäsi se, että Manner tiesi lisänneensä painetta kattilassa itse. Hän oli lukinnut Kärpille riskialttiin pelitavan. Niin riskialttiin, että maajoukkueluotsi Lauri Marjamäki puhalteli ennen olympialaisia, ettei Leijonat yksinkertaisesti uskalla pelata niin riskaabelia lätkää, jota Mannerin laboratoriossa kehitetään.
”Palautamme pienpeliosaamista, jotta pallopelien lainalaisuudet ja reagointi paranisivat.”
Näin Manner linjasi jo vuosi sitten kesäharjoittelun askelmerkkejä. Silloin valettiin perusta koko kiekko-Suomea ihastuttaneelle aktiiviselle hyökkäysvoittoiselle pelitavalle. Selkärankaan iskostettiin pallopelien peruslainalaisuudet entistä syvemmälle ja samalla tarkat pelikirjakahleet räjäytettiin. Pelaajat pakotettiin pelaamaan vaistoillaan. Valmiiksi pureskeltuja ratkaisumalleja oli vähän.
Rajua uudistumista tuettiin rajattomalla luotolla.
”Jos harjoittelet hyvin ja arkityö kestää päivänvalon, pelaat ykkösroolissa koko kauden vaikket tee maaliakaan”
Virheitä sai tehdä, aluksi niitä melkein jopa vaadittiin.
Rohkea pelitapa ja rajaton aito luottamus synnyttivät ennennäkemättömän positiivisuuden kierteen. Kärpissä onnistui tällä kaudella aivan kaikki. Jokainen pelaaja ylitti itsensä. Jopa kriittisiä kommentteja kirvoittaneet hankinnat kuten Otto Karvinen ja Juha Koivisto ovat osoittautuneet kullanarvoisiksi viimeistään nyt keväällä.
Finaalisarjan jokaisen ottelun jälkeen Tappara-luotsi Jukka Rautakorpi jankutti Kärpille suotuisista pompuista. Pomput pitää kuitenkin ansaita.
Kärpät ansaitsi rouva Fortunan suosion rohkeudella ja rehellisyydellä jo kauan ennen finaaleja.
Henkilökohtaisella tasolla Manner nosti itsensä vuosien kovan työn jälkeen Suomen jääkiekkovalmentajien eliittiin. Enää perhettä ei tarvitse elättää pitkävetovoitoilla, kuten tähänastisen valmennusuran vaikeimpina aikoina piti tehdä.
Manner on nyt samassa kultapojan asemassa, jossa Marjamäki oli Oulun vuosiensa jälkeen. Kärppävalmentajan ei tarvitse enää tuntea olevansa toisen asialla. Tittelinsäkin hän voi vaihtaa jo vastuuvalmentajasta päävalmentajaksi.
Manner on suurin yksittäinen syy Kärppien tämän kauden menestykselle ja sille, että Oulussa juhlitaan historian kahdeksatta Suomen mestaruutta.