Mainos
Pääkirjoitus

Kolme lää­ket­tä työ­voi­man koh­taan­to-ogel­maan: Työn­teos­ta tehtävä aina kan­nat­ta­vaa, työ­pe­räis­tä maa­han­muut­toa li­sät­tä­vä sekä kou­lu­tuk­ses­ta tehtävä no­peam­paa ja täs­mäl­li­sem­pää

Marjo Kolehmainen toimitusjohtaja Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjät
Marjo Kolehmainen toimitusjohtaja Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjät

On merkillistä, että Suomessa  osaajapulaa hoidetaan suhdannekysymyksenä. Tiedämme kaikki, että suhdanteita tulee ja menee. Osaajapula nousee vahvemmin esille silloin, kun ollaan noususuhdanteessa. Kun kauppa käy, tarvitaan osaajia. Laskusuhdanteessa työttömyys ja lomautettujen määrä taas lisääntyy.

Kuitenkin pohjimmiltaan osaajapula ei johdu ensisijaisesti suhdanteesta. Vähäväkisessä Suomessa väestön ikääntyminen on juurisyy, joka haastaa.

Elvyttäminen ei ole ratkaisu rakenteellisiin muutoksiin ja nyt tarvitaan muutosta koko järjestelmään. On surullista nähdä, miten yritykset tarvitsevat työntekijöitä ja samaan aikaan pitkäaikaistyöttömien määrä lisääntyy. On surullista, että tällaisen kehityksen katkaisemiseen ei pystytä tarttumaan. Ei ole työttömän vika, että työn vastaanottaminen ei ole kannattavaa. Työtön optimoi tulotasonsa, siinä missä työssäkäyvätkin. Eikä ole yrittäjän vika, että järjestelmämme ei tue työhön lähtemistä kotiin jäämisen sijaan.

Sen sijaan, päättäjät voisivat tehdä paljonkin tilanteen muuttamiseksi. Kun työn vastaanottaminen on hyvinvointivaltiossa tehty liian monessa tilanteessa kannattamattomaksi, niin pitäisikö tähän tehdä muutos? Kumpi tuo hyvinvointia tekeminen vai tekemättömyys? Erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja on näköpiirissäkin, niitä ei suoranaisesti tarvitse innovoida.  Esimerkiksi sosiaaliturvaan ja ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan voidaan tehdä sellaisia muutoksia, että työn vastaanottaminen kannattaa.

On myös täysin selvää, että tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa huomattavasti enemmän kuin mitä nykyään tapahtuu. Sen lisäksi, että meidän on näyttäydyttävä maailmalla turvallisena ja upeana maana työskennellä, on työperäiseen maahanmuuton esteitä poistettava. Saatavuusharkinta on poistettava ja lupakäytänteet on saatava joustavammiksi ja erityisesti nopeammiksi.

Koulutukseen on satsattava ja nyt ei huoleta pelkästään koronavuoden opiskelijoille aiheuttama osaamisvaje, nuorten puutteelliset työelämäntaidot tai koulutettavan toimialan huono kiinnostavuus. Yhteistyötä työelämän kanssa pitää systemaattisesti lisätä ja tämä vaatii resursseja. Lisäksi koulutuksesta on saatava nopeampaa ja täsmällisempää. Meillä on esimerkiksi jo valmiina oppisopimus ammatillisessa opetuksessa, miksi sen valuvikoja ei korjata ja mallia laajenneta myös muihin koulutusasteisiin?

Mitä osaajapula tarkoittaa?  Esimerkiksi Suomeen tarvitaan vuoteen 2030 mennessä 200 000 uutta käsiparia sosiaali- ja terveyshuollon tehtäviin. Siinä ei paljoa nykyiset maakunnalliset soteratkaisut auta ihmisten hoidon varmistamiseksi, jos osaajia ei kerta kaikkiaan ole. Teknologiateollisuus taas tarvitsee seuraavan 10 vuoden aikana 130 000 uutta työntekijää, pintakäsittelytoimialalla keski-ikä on 52 vuotta. Kovin värittömäksi maailma menee, jos maalareita ei löydy tulevaisuudessa. Näiden esimerkkien lisäksi kaikilla toimialoilla on ihan vastaavat haasteet.

Yritykset haluavat pitää kiinni osaajistaan ja uusia tarvitaan lisää. Digi, koneet ja robotit tekoälyineen voivat korvata vain osittain ihmisen tekemään työtä ja mikään näistä ei toimi ilman ihmisen omaa työpanosta. Koko kohtaanto-ongelma on päättäjien vuosien saatossa rakentama karhunpalvelus suomalaiselle hyvinvoinnille. Tulevaisuus on rakennettava toisin!