Median tärkeä tehtävä on kertoa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Yhä useammin uutisoinnin painopiste näyttää kuitenkin siirtyneen siihen, mikä herättää voimakkaimmat tunteet. Vastakkainasettelu myy.
Liian usein yhden ihmisen teko tai mielipide nostetaan koko ryhmän ominaisuudeksi. Kun otsikossa mainitaan lestadiolaiset, perussuomalaiset tai jokin muu ihmisryhmä, moni lukija saa vaikutelman, että kyse on kaikkia koskevasta ilmiöstä, vaikka todellisuudessa uutinen käsittelisi yksittäisiä henkilöitä tai rajattua tapausta.
Viime aikojen kirjoittelu lestadiolaisten Suviseuroista on tästä yksi esimerkki. Samalla tavoin poliittisessa uutisoinnissa yksittäisten henkilöiden sanomiset tai tekemiset leimataan helposti kokonaisen puolueen tai sen kannattajien ominaisuuksiksi.
Samanlainen ilmiö näkyy myös monissa muissa uskonnollisissa, poliittisissa ja vähemmistöryhmiä koskevissa uutisissa.
Seuraukset näkyvät nopeasti. Sosiaalisen median keskustelu täyttyy yleistyksistä, pilkasta ja vihasta. Yksilö katoaa ryhmäleiman alle, eikä armolle tai asialliselle keskustelulle jää juuri tilaa.
On ymmärrettävää, että media kilpailee lukijoista ja mainostuloista. Silti klikkien tavoittelu ei saa ohjata otsikointia tavalla, joka vääristää todellisuutta ja syventää yhteiskunnan jakolinjoja. Otsikon tehtävä on kertoa jutun sisältö mahdollisimman totuudenmukaisesti – ei lietsoa vastakkainasettelua.
Sananvapaus on demokratian kulmakivi, eikä sitä pidä rajoittaa. Samalla median on kannettava vastuunsa siitä, millaista kuvaa se rakentaa yhteiskunnasta.
Tarkempi, täsmällisempi ja vähemmän leimaava otsikointi ei kaventaisi sananvapautta, vaan vahvistaisi luottamusta journalismiin ja loisi parempia edellytyksiä rakentavalle keskustelulle.
Esa Kauppi
rakennusneuvos, arkkitehti, Oulu