Verkossa pelattavien pelien kirjo on valtava. Valikoimasta löytyy perinteisiä lautapelejä pieninä sovelluksina, joita voi pelata toiselta puolen maailmaa kotoisin olevan vastustajan kanssa kahvitunnin ratoksi.
Myös urheilupelit kuuluvat pelaajien suosikkeihin samoin kuin erilaiset virtuaalimaailmapelit kuten MicroProsen julkaisema Civilization tai Microsoftin Age of Empires. Jalkapalloa, shakkia tai maailmanvalloitusta kiinnostavampaa näyttää kuitenkin olevan sota.
Monelle verkkopelaajalle ensimmäinen askel on ladata GameSpy Industriesin (www.gamespy.com) ohjelma, esimerkiksi GameSpy Arcade.
Ohjelma listaa pelaajalle verkossa olevat pelipalvelimet ja perustiedot niillä pelattavista peleistä. Peliin liittyminen tapahtuu vaivattomasti napin painalluksella. GameSpyn käyttäjiä on linjoilla jatkuvasti kymmeniä tuhansia ympäri maailmaa.
GameSpy pitää myös reaaliaikaisia tilastoja suosituimmista peleistä. Listan kärjessä komeilevat erilaiset toimintapelit, kuten Sierran Half-Life: Counterstrike, Electronic Artsin Medal Of Honor, iD Softwaren Quake 2 ja Quake 3 sekä pelitalon suhteellisen tuore julkaisu Return To The Castle Wolfenstein.
3D-ammuskelupelien suuren suosion takana on osaltaan juuri moninpelin mahdollisuus. iD Softwaren pitkälle kehittelemän first person shooter -lajityypin peleille on muodostunut omistautunut pelaajakunta.
Jo pienimuotoista ammuskeluklassikkoa, Duke Nukemia, pystyi pelaamaan lähiverkossa kaveriaan vastaan. Sittemmin ohjelmistotalo alkoi suunnitella pelejään nimenomaan verkkopelaamista silmällä pitäen. Strategia osoittautui toimivaksi. Pelien suosio kasvoi entisestään, ja pelaajat alkoivat muodostaa omia joukkueitaan, klaaneja, jotka mittelevät yhä voimiaan toisten joukkueiden kanssa ympäri maailmaa.
Organisoitua toimintaa
Sotapeleissä on itse pelimuotoja, eri "lajeja", kahta päätyyppiä. Ensimmäinen on jo Duke Nukemista tuttu deathmatch, jossa joukkueet pyrkivät taistelemaan "kuolemaan saakka" kunnes jäljellejäänyt joukkue voittaa.
Toinen tyyppi, joka on osoittautunut erittäin suosituksi, ja joka löytyy jonkinlaisena variaationa miltei jokaisesta moninpelistä, on lipunanastus eli capture the flag.
Lipunanastuksessa joukkueet pyrkivät varastamaan vastakkaisen joukkueen lipun ja viemään sen omalle alueelleen.
Siinä missä deathmatch on hyvin suoraviivaista tavoitteiltaan ja pelitavaltaan, lipunanastuksessa strategisen tajun merkitys korostuu. Tällöin joukkueiden jäsenten välinen yhteispeli osoittautuu ratkaisevaksi.
Pelit tarjoavat pelaajille erilaisia rooleja, joilla pystyy vaikuttamaan eri tavoin pelin kulkuun. Esimerkiksi toiseen maailmansotaan sijoittuva Return To The Castle Wolfenstein antaa pelaajan valita eri sotilastyypeistä.
Lääkintämies pystyy parantamaan haavoittuneet joukkuetoverit, luutnantti jakaa ammuksia ja tilaa tykkitulta vastustajan niskaan. Jokaisella tyypillä on oma erikoisalueensa, ja voittamiseen tarvitaan kaikkien saumatonta yhteistyötä.
Strategian tärkeyden myötä pelaaminen on kehittynyt organisoiduksi toiminnaksi. Taktiikkaa täytyy hioa, ja eri kenttiä täytyy harjoitella oman joukkueen kesken ennen kuin kohdataan vastustaja.
Verkkopelaaminen on samanlainen harrastus kuin vaikkapa puulaakijalkapallo, jolle varataan oma aika ja jonka ympärille voi muodostua hyvin tiivis yhteisö.
Harjoitus tekee mestarin
"Totta kai tämä vaatii harjoitusta niin kuin muut lajit, jos menestyä haluaa", sanoo 22-vuotias Jarmo Inget.
"Meillä on viikko-ohjelma, jota noudatamme. Sovimme harjoitusajat ja pelit etukäteen ja pelaajat sitoutuvat olemaan paikalla."
Oululainen opiskelija pelaa tätä nykyä yksinomaan Return To The Castle Wolfensteinia. Inget aloitti aktiivisen verkkopelaamisen vuoden 1997 tienoilla, kun iD Softwaren Quake 2 ilmestyi.
Peliharrastus sopii parhaiten Suomen kylmiin ja pimeisiin talviin, mutta kesäisin tulee pelattua hyvin vähän, Inget sanoo.
Hän kuuluu Broken-klaaniin, jossa on kymmenkunta jäsentä. Jäsenistä kolme on kotoisin Oulusta, loput Etelä-Suomesta. Kaikki jäsenet ovat miespuolisia, mutta Ingetin mukaan tilaa löytyisi kyllä naisillekin.
Klaani pitää säännöllisesti yhteyttä ja järjestää tapaamisia myös pelin ulkopuolella. "Olen tavannut melkein kaikki klaanilaiset. Oululaisten kesken tapaamme melko useinkin, mutta ulkopaikkakuntalaisten kesken tapaamiset rajoittuvat kyllä peleihin ja irkkiin", Inget kertoo. Broken-klaani on myös käynyt peliturnauksissa Lontoossa ja Tukholmassa.
Kilpailu klaanien kesken on kovaa, mutta toverillista. Oulussa eri klaanien pelaajat näkevät toisiaan silloin tällöin yhteisen illan merkeissä.
"Käymme esimerkiksi syömässä tai istumme iltaa jossakin", Inget sanoo.
Joskus kuitenkin virtuaalitaistelusta saattaa tulla totista totta: "Kesäisin täytyy päästä purkamaan netissä talven aikana patoutuneet tunteet ottamalla paintball-aseet käteen ja menemällä metsään", hän lisää nauraen.
Viime viikolla huipentui tämän kevään Return To The Castle Wolfenstein -turnaus, jossa Ingetin klaani sijoittui hopealle. Finaalista tuli Suomi-Ruotsi -maaottelu, jossa kohtasivat Suomen Broken ja ruotsalainen Moral Decay, joka vei lopulta voiton pistein 7-5.