Suomalainen tapettikirja.
Toimituskunta Maire Heikkinen,
Irma Lounatvuori ja Soile Tirilä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1222, Tieto Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 32. 2009.
Museovirasto tapettikokoelma tapetti.nba.fi. Museoviraston korjauskortisto
KK 20 Tapetit. 2. korjattu painos 2001. Sisältää myös hyvän lähdeluettelon.
Kun seinät alkavat kyllästyttää, vaihdetaan tapetit. Jos huoneeseen halutaan tietynlainen tunnelma, sen keskeinen elementti on oikeanlainen tapetti.
Tapeteilla on peitetty hirsiset seinärakenteet ja silottelemattomat tillimuuraukset, niillä on viimeistelty salien tyylikkyys ja makuukamarien viihtyisyys.
Tapetit ovat kotien sisustuksen nopeimmin vaihtuva elementti - ja samalla herkästi katoava kulttuuri- ja rakennushistorian osa-alue. Siksipä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Museoviraston yksiin kansiin kokoama kotimaisten tapettien historia Suomalainen tapettikirja on Suomen oloissa merkittävä kulttuuriteko.
Teos on varsinainen aarrearkku kaikille sisustuksesta kiinnostuneille ja tarjoaa mehevänrunsasta silmänruokaa paatuneellekin esteetikolle. Kirja kuvaa perusteellisesti tapettien valmistusta sekä käsin että teollisesti ja esittelee tapettien kuvioinnin muutokset muodin ja makukäsitysten vaihteluissa.
Sisustajalle ja entisöijälle antoisin lienee kotimaista tapettituotantoa ja mallistoja näihin päiviin saakka esittelevä osuus. Kuvamateriaali on koottu Museoviraston tapettikokoelmasta ja tapettitehtaiden mallistoalbumeista.
Valokuvaaja Soile Tirilä on kuvitusta varten kuvannut merkittäviä interiöörejä eri puolella Suomea. Kirjan tiedot perustuvat sisustusarkkitehti Maire Heikkisen asiantuntemukseen. Museoviraston tapettikokoelmassa on nykyään noin 8 000 näytettä.
Suomalainen tapettikirja on myös suomalaisten tapettitehtaitten historiankirjoitusta aina Frenckellin tapettitehtaasta Sanduddin kautta Pihlgren ja Ritolaan saakka. Kirja käsittelee myös lastentapetit sekä esittelee taiteilijat tapettimallien suunnittelijoina - Louis Sparren Solbacka-ruusutapetista Nurmesniemiin, Birger Kaipiaiseen ja Wirkkaloihin.
Voimalaitosarkkitehtuuristaan Oulujoen reitin tuntumassa asuville tuttu Aarne Ervi suunnitteli Tapiovaarojen ohella Sandura-mallistoon tapetin, joka oli yksivärinen valkoinen ja kuvioton.
Suomalainen tapettikirja kertoo myös sen, mitä vanhoille tapettikerroksille kannattaa tehdä pintoja uusittaessa. Museovirasto suosittelee vanhojen tapettikerrosten jättämistä paikoilleen. Pinta voidaan tasoittaa makulatuuri- tai sanomalehtipaperilla niin kuin ennenkin on tehty.
Jokainen uusi kerros, erityisesti pinkopahvikerrokset, lisäävät myös seinän tiiviyttä, estävät vetoa ja säilyttävät lämpöä. Tulevilta sukupolvilta katoaa osa meidän aikamme asumishistoriaa, jos oman aikamme mallit poistetaan. Paikoilleen jätetyt tapetit voivat olla ainoa lähde tiuhasti vaihtuvien tapettimallien tutkimukselle.