”Toisen roska on toisen aarre”, mutta ei ennen kuin se on maksettu! On siis kysymys itsepalvelukirpputoreista ja siellä vallitsevista käytännöistä. Minusta on hienoa, että Suomessa osataan kierrättää. Olen itse pitänyt kirpparipöytää vuosittain jo pitkään, mutta yhä useammin törmännyt siihen ikävään tosiasiaan, että toisen omaa ei kunnioiteta.
Pusseja ja pakkauksia avataan, tavaroita otetaan niistä ulos, mutta ei laiteta takaisin. Vanhemmat antavat lastensa leikkiä leluilla pitkin käytäviä. Vaatteita otetaan pois henkareista, mutta jätetään ne sitten pöydälle lojumaan toisten tavaroiden päälle. Tuotteita myös siirrellään ja jätetään toisiin pöytiin. Tuotteen varastaminen, tai suomalaisittain tavaran luvaton haltuunotto, sujuu myös joiltakin kävijöiltä tosi näppärästi. Pöydältäni on jopa viety verkkokassissa ollut lentopallo! Kassi tosin jätettiin pöydälle. Ihmettelenpä miten pallo on saatu kuljetettua kassan ohitse!
Pienet esineet ovat suosituimpia, koska ne voi helposti kätkeä vaikka taskuun. Mutta vaivaakin on nähty; kerran pöydältäni vietiin pieniä koriste-esineitä, jotka olin pakannut läpinäkyvään rasiaan. Teippasin rasian ympäriinsä kirkkaalla pakkausteipillä, ja laitoin siihen lisäksi tarrahälyttimen. Pakkaus oli leikattu siististi auki ja jätetty pöydälle, mutta sisältö oli lähtenyt sananmukaisesti kävelemään! Viimeksi tänään taas yksi paketti oli revitty auki, vaikka tuote näkyi selvästi, ja olin kirjoittanut kaiken oleellisen tiedon pakkaukseen.
Myös toisiin pöytiin kuuluvia tavaroita ja vaatteita lojuu joka kerta pöydässäni! En usko, että tällainen käytös toimisi samassa mittakaavassa muissa kaupoissa.
En ymmärrä mistä johtuu tällainen suhtautuminen toisten omaisuuteen. Mielletäänkö kirpputori yritysmaailman alempiarvoiseen kastiin, vai ajatellaanko, että koska tuote on käytetty, niin sille saa tehdä mitä vain?
Asiakkaana taas kiinnittyy huomio täpötäysiin pöytiin, joista mieluummin kuljen ohi kuin alan penkoa pohjatonta kasaa. Tuotteen tulee olla puhdas ja ehjä. Hintalaput kannattaa kiinnittää hyvin, mutta ei niin hyvin kuin eräässäkin pöydässä se oli liimattu öljyvärimaalaukseen, kuvan puolelle! Isot tuotteet alas ja pienet ylös, niin huonoselkäinenkin pääsee katsomaan tuotteita läheltä.
Suuri kiitos niille myyjille ja ostajille, jotka antavat arvoa toisen omaisuudelle ja pitävät säännöistä kiinni. On ihanaa katsella huolella järjestettyä pöytää ja huomata, kuinka joku on nähnyt vaivaa sen eteen. Sen sijaan muille epäasiallisen käytöksen omaaville kävijöille: olkaa kiitollisia, ja arvostakaa sitä, että joku tuo tavaroita edullisesti myyntiin teidän iloksenne.
Ida-Emilia Saarinen
Oulu