Kirkko on läsnä siellä, missä sen jäsenet elävät ja toimivat - siis myös puolustusvoimissa. Puolustusvoimien kirkollinen työ perustuu kolmijakoon: julistukseen, kirkolliseen opetukseen ja keskusteluapuun.
Työn luonne ei ole vuosien aikana paljonkaan muuttunut, kenttärovastina Pohjois-Suomen sotilasläänissä 21 vuotta työskennellyt Juhani Liukkonen sanoo.
"Läsnäolo on sotilaspappien työssä johtava periaate. Se on vaikuttanut siihen, että nykyisin olemme ehkä kuitenkin aiempaa enemmän mukana taisteluharjoituksissa ja ampumaleireillä."
Keskusteluapua on tarjolla niin palkatulle henkilöstölle kuin varusmiespalveluksessa olevillekin. Palkatun henkilöstön kontaktit ovat lisääntyneet, mutta useimmiten hengellistä työtä tekevien puoleen kääntyvät varusmiehet.
Keskusteluja käydään hyvin monenlaisista asioista.
"Akuutit tilanteet ihmissuhteissa ovat tavallisimmin esiin nousevia aiheita. Perheeseen ja seurustelukumppaniin liittyvistä asioista halutaan jutella, mutta myös palveluksen tarkoituksesta ja siinä koetuista pulmista. Ja kun aikuista nuorista on kysymys, he haluavat pohtia ylipäätään elämän peruskysymyksiä ja tulevaisuuttaan."
Sotilaspapit käyvät henkilökohtaisia keskusteluja koko maassa vuosittain runsaat 5 000 kertaa. Pohjois-Suomen sotilasläänissä määrä on noin tuhat. Sotilaspappien kanssa voi keskustella luottamuksellisesti, sillä heitä sitoo vaitiolovelvollisuus.
"Siitä periaatteesta liikkeelle lähdetään, mutta osa asioista voidaan ottaa laajempaakin keskusteluun. Tarvittaessa ollaan yhteydessä esimiehiin ja tukeudutaan varuskuntien sosiaalialan ammatti-ihmisten apuun."
Hengelliset tilaisuudet vievät paljon sotilaspappien ajasta, mutta tehtävät on priorisoitu niin, että henkilökohtaisille keskusteluille aikaa aina riittää.
"Epäröimättä voi ottaa yhteyttä, mihin vuorokauden aikaan tahansa. Myös kenttärovastiin."
Liukkonen on toiminut sotilaspappina yhteensä 30 vuotta ja havainnut tänä aikana varusmiehissä tapahtuneen muutoksen: heidän kuntonsa on heikentynyt, he ovat lihavoituneet ja heidän mielenterveysongelmansa ovat lisääntyneet.
"Kun fyysinen kunto on huono, se heijastuu myös henkiseen jaksamiseen palveluksessa. Huoli kehityksestä on vakava. Kuitenkin on niin, että pääosa palvelukseen tulevista on hyvässä, jopa erinomaisessa kunnossa."
Pian palveluksen aloittaa taas uusi saapumiserä. Monelle nuorelle lähtö tutuista kotioloista saattaa tuntua vaikealta, mutta huoleen ei ole syytä, Liukkonen sanoo. "Henkilökunta valmistautuu hyvin heidän saapumiseensa ja ottaa asian vakavasti. Lisäksi tukiverkosto on valmiina auttamaan, jos pulmia sattuisi syntymään. Luottavaisella mielellä liikkeelle voi lähteä."
Lähtöön on mahdollista vielä valmistautuakin.
"Kuukausi on aikaa käydä lenkillä, joten ei muuta kun kuntoa kasvattamaan. Se auttaa sopeutumista uusiin oloihin", heinäkuussa reserviin siirtyvä Liukkonen muistuttaa.