Henna Huovinen istui maanantaina kahden aikoihin Jatulin aulassa pöllämystyneenä odottelemassa kyytiä kotiin.
Takana oli äidinkielen ensimmäinen ylioppilaskoe, eikä Huovinen edes kunnolla muistanut, minkä kirjailijan muistelmakirjoituksen pohjalta hän aineensa kirjoitti.
"Tehtävässä oli katkelma jonkun kirjailijan muistelmista. Siitä piti pohtia, mitä vuorovaikutusta ja viestintää se sisältää", kokelas muistelee tehtäväänsä.
Henna Huovinen arvioi tuoreeltaan, että ainekirjoitus sujui vähän huonommin kuin normaalisti.
"En oikein osannut jäsentää kirjoitustani. Varsinkin alku oli hankalaa, ja jouduin monta kertaa aloittamaan kokonaan uudestaan", hän selvensi.
Neljä ja puoli konseptipaperin sivua Huovinen sai kuitenkin viidessä tunnissa aikaiseksi. Aikaa olisi vielä jäänytkin tunnin verran.
Aineessaan Huovinen tutkiskeli kirjailijan yksinäisyyttä, kaipuuta toiseen ihmiseen ja sitä, miten hän lopulta kirjojen kirjoittamisen avulla löytää tiensä ulos yksinäisyydestä.
Huovinen valitsi melko pian aiheensa tarjolla olleista vaihtoehdoista. Toinen häntä kiinnostanut aihe olisi ollut, alkaako kielellinen ilmaisu vähitellen köyhtyä lisääntyvässä kuvien tulvassa.
Lisäksi tarjolla oli tehtävä, jossa piti verrata Jeesuksen Vuorisaarnaa ja Osama Bin Ladenin puhetta.
"Yhdessä tehtävässä olisi pitänyt tulkita kuvia mediassa ja pohtia niiden vaikutuksia uutiskäsityksiimme. Se tuntui turhan vaikealta."
Kouluaineista hän on saanut etupäässä laudatur- ja eximia-arvosanoja. Ensi maanantaina on vielä mahdollisuus kirjoittaa parempi aine. Jos äidinkielestä ei napsahda arvosanaksi laudatur, Huovinen ei pety.
"Se on vaikea saada, sillä vaatimukset ovat kovat näissä oikeissa ainekirjoitustilanteissa."
Huovinen vakuutti jaksaneensa muuten paahtaa urakkansa hyvin, mutta käsi kipeytyi kirjoittamisesta. Eväänään hänellä oli viinirypäleitä, leipää ja vettä, jotka riittivät mainiosti.
Maanantaisen urakkansa jälkeen hän aikoi ottaa iltapäiväunet ja alkaa heti kertailla psykologian kirjoja keskiviikon reaalikoetta varten.
Kirjoitusten jälkeen Henna Huovinen aikoo ryhtyä pänttäämään pääsykokeisiin. Tähtäimessä ovat ensisijaisesti kirjallisuuden yliopisto-opinnot Oulussa tai Jyväskylässä. Jos ei tärppää, hän tähtää varhaiskasvatuksen opintoihin Oulussa.
Pahimman stressin helpotettua hän muistaa aineensa aineistonkin: Pablo Neruda ja katkelma teoksesta Tunnustan eläneeni.
Kaleva seuraa Haukiputaan lukion ja lukiolaisten elämää kevään ylioppilaskirjoituksissa.