Lehtipuhaltimien ja trimmereiden aiheuttama meluhaitta on merkittävä. Niiden käyttäjillä on yleensä kuulosuojaimet. Ympärillä olevilla ihmisillä ei kuulosuojaimia ole – he ehkä haluaisivat kuunnella kesällä linnunlaulua mieluummin.
Joskus trimmerillä ja lehtipuhaltimilla tehdään työtä yhtä aikaa – joskus aikaansaannos on keltaisen läiskikäs nurmikko viikoiksi eteenpäin, tai jopa pelkkä multaläntti nurmikolla, kun on niin suurella innolla poistettu voikukkia.
Onko tässä mitään järkeä – varsinkaan silloin, jos toiminta toistuu viikoittain? Olisiko asukkailla oikeus myös rauhalliseen kesän viettoon ilman pelkoa siitä, että jostain päin taas kohta kuuluu selkäpiitä karmiva trimmerin ääni? Kaikilla ei ole kesällä muuta mahdollisuutta kuin olla kotona.
Alkukesän voikukat eivät ole vain rikkaruohoja. Ne ovat paitsi kimalaisten ravintoa, myös kukoistaessaan osoitus ihmisen ymmärryksestä. Niiden tuhoaminen alkukesästä, kun muuta ravintoa ei ole kimalaisille tarjolla, on osoitus ihmisen ymmärtämättömyydestä.
Lehtipuhaltimilla puhallellaan lehtiä, kivimurskaa, heinänkorsia, leikattuja voikukkia ja roskia eteenpäin. Kas kummaa, ne eivät häviä sillä puhaltamisella mihinkään, vaan siirtyvät eteenpäin.
Esimerkiksi orapihlajan oksissa on teräviä pitkiä ja kovia piikkejä. On vaarallista, jos ne ympäriinsä levitettynä pistävät lemmikkieläinten tassuihin tai avojaloin nurmikolla kävelevän ihmisen jalkaan.
Hiekoitusmurskan pikkukivet saattavat jopa joskus tehdä sementtiin koloja siihen iskeytyessään – voi vain toivoa, etteivät ne iskeydy elävään olentoon.
Kerrostalossa kivet, pöly ja roskat ovat kulkeutuneet asukkaiden parvekkeille, kun alimpien parvekkeiden alustaa on siistitty.
Joskus pensaita leikellään mielivaltaisesti miten sattuu. Syreenit raiskasi metsuri leikaten sieltä täältä oksia jättäen harvassa töröttäviä törökkäitä jäljelle, ja jättäen kuivat oksat silti paikalleen. Norjanangervot leikattiin neliskanttisiksi aivan kuin pensaan leikkaajalla ei olisi ollut mitään käsitystä siitä, mikä pensas on kyseessä. Neliskanttiset norjanangervot – lajille sopimattoman muodon lisäksi tuhottiin seuraavan kesän kukinta.
Ja tätä kaikkea sanotaan siistimiseksi. Kuinka yleistä tämä lienee muualla Suomessa, kun omat kokemukseni ovat kolmen eri kiinteistöhuollon aikaansaannoksia Oulun seudulla? Palautetta on näköjään vaikea ottaa vastaan, koska sen antamisen jälkeen ilmestyi takapihan puolelle kukkapenkkini viereen vastaleikkaamaani nurmikkoon trimmerillä tehdyt mielivaltaiset keltaiset läiskät – huh!
Kasvit ovat välttämättömiä ihmisen elossa pysymiselle. Kaupunkiluonto ja asuinalueiden luonto ovat välttämättömiä ihmisten viihtyisyydelle – mutta emmehän halua tuhota myöskään esimerkiksi perhosten, siilien ja lintujen elinmahdollisuuksia asutusalueilla? Miksi sitten pihojen luonto katsotaan tänä päivänä niin toissijaisiksi, että niitä voi kuka vaan asiaan kouluttautumaton kiinteistöhuollon työntekijä tulla tuhoamaan tietämättä mitään puutarhanhoidosta, pensaista ja kasveista?
Miten tilanteeseen ylipäätään on voitu päätyä? Rahako ratkaisee? Ja ylenpalttiseksi ryöstäytynyt tehokkuusajattelu? Pitäisikö kiinteistöhuollon työvälineitä olla jatkossa kehittämässä ihmiset, jotka ottavat asukkaat ja luonnon huomioon?
Nykyteknologialla pystytään suunnittelemaan hiljaisia työvälineitä, jotka eivät ole vaaraksi ihmisille ja eläimille. Minusta kiinteistöhuoltojen johdolla on vastuu toiminnasta, mutta myös taloyhtiöillä sen suhteen, mitä kiinteistöhuollolta vaativat. Suhteellisuudentajua tehokkaiden välineiden hankintaan ja käyttöön, ja kesätyöntekijöiden kouluttamista kaipaa ehkä joku muukin asukas kuin minä...
Kaisu Leinonen
Oulunsalo