Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Kiin­nos­ta­va Oulu syntyy kun maan­käy­tön suun­nit­te­lu ja yrit­tä­jät löy­tä­vät toi­sen­sa

Kaupungin pitää luoda yrityksille mahdollisuuksia kehittyä, mielipidetekstin kirjoittaja toteaa. Kuvassa Toppilansaaren rakentamattomia tontteja.
Kaupungin pitää luoda yrityksille mahdollisuuksia kehittyä, mielipidetekstin kirjoittaja toteaa. Kuvassa Toppilansaaren rakentamattomia tontteja.
Kuva: Mikko Halvari/Arkisto

Kuuntelin Rotuaarin lavalla tiistaina 3.9. pidettyä keskustelua Oulun vetovoimasta. Kun toimittaja kysyi, miksi Rovaniemi vetää vetovoimassa pidemmän korren, Rovaniemen eduksi laskettiin revontulet, lumi ja joulupukki. Siis ollaanko Oulussa sokeita eikä nähdä, mitä meillä on?

Eikö kaupungin kehittämisen vastuussa olevat vieläkään huomaa, että noiden mainittujen lisäksi meillä on myös metsää ja soita aina Jäämerelle saakka.

Eihän britti tai espanjalainen matkailija erota rovaniemeläistä ja oululaista metsää toisistaan. Kun britti siirtyy koneesta bussiin, hänet viedään lumiseen metsään tasamaalle katsomaan revontulia  ja ajelemaan poro- tai vetokoiravaljakolla. Tämähän onnistuisi yhtä hyvin Oulussa kuin Rovaniemelläkin kunhan vain muistetaan kertoa turisteille siitä, mitä meillä on tarjolla.

Keskustelussa taisi unohtua tuoda esille sellainen tutkittu tosiasia, että asuntojen lyhytaikainen vuokraus on Rovaniemen matkailun yksi merkittävimmistä perustuksista. Toivottavasti tämä ymmärretään jatkossa meillä Oulussakin.

Onneksi meillä on merkkejä Oulun vetovoiman lisäämiseksi tuolla saralla. Sanginjoen luonnonsuojelualueellahan ollaan vahvistamassa ja kehittämässä retkeilymahdollisuuksia rakentamalla jo tänä kesänä esteettömiä reittejä ja taukopaikkoja paikallisille ja turisteille.

Tämä on hyvä alku, mutta ei vielä riitä. Kaupungin pitää luoda yrityksille mahdollisuuksia kehittyä tällä alalla. Onnistuakseen maankäytön suunnittelun ja yrittäjien pitää löytää toisensa. Jos jompikumpi puuttuu, mitään ei tapahdu.

Maankäytön suunnittelussa pitää ymmärtää että tavoitteiden eteenpäin viemiseksi  on vältettävä liian tarkkoja kaavoja. Joustava kaava ei kahlitsisi hankkeiden toteutusta pitkällä aikavälillä.

Esimerkiksi nyt puhutaan, että taas ”asemanseutu nytkähti eteenpäin”. Kun rakentaminen lähtee alueella liikkeelle, tarkka kaava onkin jo vuosien kuluttua vanhentunut ja seuraavat hankkeet jäävät odottamaan poikkeamispäätöksiä tai kaavamuutoksia valituksineen. Otetaan virheistä opiksi ja uskalletaan tehdä asiat toisin.

Esa Kauppi

arkkitehti SAFA, Oulu