Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta. Nyt olen saanut sen tuta (kokea). Olen ihastunut espanjan kieleen.
Kuultuna vain. Kirjoitettuna se on vaikeannäköistä. Siinä vilisee kysymysmerkkejäkin nurinpäin oudosti. Mutta puhuttuna niitä ei huomaa.
Olen seurannut arkisin La Promesaa. On se pitkäveteinen ja hitaasti etenevä. Mutta henkilöt kauniita, vaikkakin osa heistä sangen kieroja tyyppejä (huomaa sana kiero). Jaksot junnaavat toistellen samoja tilanteita aina uudelleen, mutta samalla voit oppia yksittäisiä sanoja kuunnellen.
En ole monta sanaa vielä oppinut Mutta laitanpa ne pian esille, niin sinäkin opit. Kirjoitan ne niin, kuin ne sanotaan. Ensinnäkin: kasa, se on talo. Sitten nose, tiedän. Vai oliko se "lose", no sinnepäin.
Mutta on vaaranpaikka, jos sanoo lemmitylleen espanjaksi: minä rakastan sinua. Jos hän ei osaakaan espanjaa ja kuulee sanat: Te kiero! , voit samantien sanoa: Adios (hyvästi).
Riitta Järvenpää
eläkeläinen, Oulu