Mediassa ovat jälleen nousseet esiin kaksi usein toistuvaa väitettä: naisviha ja Suomi yhtenä EU:n vaarallisimmista maista naisille. Molemmat aiheet ansaitsevat kriittistä tarkastelua.
"Naisviha" on käsite, jota käytetään laajasti, mutta harvoin tarkasti määriteltynä. Kyseessä on usein ideologinen termi, jolla kuvataan naisiin kohdistuvaa vihamielisyyttä – ja jota toisinaan käytetään myös vaientamaan johtavassa asemassa oleviin naisiin kohdistuva perusteltu kritiikki.
On kuitenkin syytä kysyä, miksei vastaavaa huomiota kohdisteta ilmiöihin, jotka voitaisiin tulkita miesvihaksi – tai laajemmin yhteiskunnalliseksi välinpitämättömyydeksi miehiä kohtaan. Miehet kokevat Suomessa väkivaltaa huomattavasti enemmän kuin naiset, ja myös parisuhdeväkivaltaa samassa määrin. Näistä ei juuri keskustella.
Toinen tuttu väite liittyy Suomeen EU:n "vaarallisimpana" maana naisille. Tämä väittämä perustuu kyselytutkimuksiin, joiden tuloksia on asiantuntijoiden mukaan syytä suhtautua varauksella.
Kriminologian tutkijatohtori Karoliina Suonpää totesi hiljattain Ivan Puopolon haastattelussa, että tutkimuksissa on useita uskottavuutta heikentäviä tekijöitä. Samalla on perusteltua kysyä: miksei kukaan tutki tai raportoi, kuinka vaarallinen maa Suomi on miehille?
Tasa-arvokeskustelun tulee perustua tasapuolisuuteen ja rehelliseen haluun tarkastella todellisuutta – myös silloin, kun havainnot eivät tue valmiiksi asetettuja näkökulmia. Aitoa tasa-arvoa ei saavuteta, jos toinen sukupuoli jätetään keskustelun ulkopuolelle.
Juuso Erno
puheenjohtaja MTA – Miesten tasa-arvo ry