Pääkaupunkiseudun kehyskuntien muuttovoitto on pienentynyt.
Osa kunnista kärsii jo muuttotappiota. Jotain on tapahtunut, kun ennen muuttovoitossaan kylpeneiden kuntien tilanne on heilahtanut äärilaidasta liki toiseen.
Eri alojen tutkijat ovat jo pitempään puhuneet asumisen muotojen murroksesta, joka liittyy muun muassa asuntokuntien keskikoon pienenemiseen, asumispreferenssien muuttumiseen, väestön kulttuuritaustan laventumiseen ja yleisemminkin arvojen muuttumiseen.
Aika yleisesti ollaan sitä mieltä, että ainakin pitkällä aikajänteellä kyseisten muutosten tulisi näkyä myös erilaisten asuinpaikkojen vetovoimassa ja niin, että painopiste siirtyisi maaseudun omakotiasumisesta keskusta-asumiseen.
Helsingin yliopiston kaupunkitaloustieteen emeritusprofessori Heikki A. Loikkanen on todennut, että kehyskuntien hiipumisessa on kyse myös keskusta-alueiden renessanssista.
Vuonna 2009 julkaistusta Pääkaupunkiseudun muuttovirrat muutoksessa -raportista on luettavissa, että pääkaupunkiseudulla ympäristökuntiin tapahtuvassa muuttoliikkeessä tapahtui vuoden 2008 kohdalla selvä käänne.
Raportin mukaan kyseiseen ajankohtaan osuva talouden taantuman alkaminen selittää osaltaan vaihtelua, mutta taustalla lienee myös muutokset asumiseen liittyvissä arvostuksissa ja ympäristötietoisuuden lisääntymisessä.
Pääkaupunkiseudulla ilmennyttä muutosta tarkasteltaessa on hyvä huomata, että juuri siellä varsinkin keskusta-alueilla asuntojen hintataso on ollut koko ajan nousussa ja nykytasollaan liki kestämätön tavallisen ihmisen kukkarolle.
Sekin antaisi olettaa, että myös muita kuin taloudellisia tekijöitä on tapahtuneen taustalla.
Keskustelussa on pääosin pitäydytty pääkaupunkiseudun tilanteessa.
Miten muualla maassamme, miten täällä pohjoisessa? Ovatko asumispreferenssimme muuttumassa siten, että maaseudulle omaan rauhaan rakennettavien omakotitalojen sijaan halutaan lähemmäs palveluita ja muita ihmisiä?
Ainakin jotain muutoksesta kertoo se, että keskusta-alueille ja keskustojen läheisyyteen sijoittuvat asuinrakentamisen hankkeet ovat lisääntyneet.
Oulussa kehitys on näkynyt jo pitemmän aikaa ja on muutos nähtävissä myös esimerkiksi Rovaniemellä, jossa on juuri aloitettu pitkään ja vaiheikkaasti suunniteltu laajamittainen keskustan asuinrakennushanke nimeltään Kiela.
Nykyistä tilannetta tarkasteltaessa muutoksen ohjureiden listalle – talouden ja yleisen yhteiskunnallisen tilanteen ohella – on syytä nostaa myös suunnittelu, maankäyttö- ja rakennuslain myötä toteutettava yhdyskuntarakenteen eheyttämistavoite.
Keskusta-asumisen lisääntyminen, josta keskusta-alueiden renessanssinakin puhutaan, on seurausta myös tietoisesta yhdyskuntarakennetta eheyttävästä maakäyttöpolitiikasta.