”Kukas sinä olet kansalaisuudeltasi?” uteli hyväntahtoinen taksikuski Uzbekistanin pääkaupungissa Taškentissa, jossa olin työmatkalla juhannusviikolla. Hän oli iloisesti yllättynyt sekä kuullessaan minun tulevan Suomesta että huomattuaan, että meille löytyi yhteinen kieli – venäjä.

Taškentissa, joka oli 1980-luvulle tultaessa Neuvostoliiton neljänneksi suurin kaupunki, lähes jokainen puhuu venäjää – ainakin auttavasti. Puolet pääkaupungin lapsista käy venäjänkielistä koulua, koska opetuksen tason uskotaan siellä olevan uzbekinkielisiä kouluja parempi.