Kesäloma on vuoden kohokohta.
Arkielämässä voi tehdä tavallisia asioita, kuten herätä aikaisin, pestä pyykkiä ja siivota. Mutta kun kesäloma alkaa, on vihdoinkin vapaa velvoitteista ja saa toteuttaa todellista itseään.
Kulttuuria! Tapahtumia! Ulkomaanmatkoja! Kaikkea sellaista, mihin normaalisti ei ole mahdollisuutta.
Vaikka kaltaiselleni kotihiirelle aikatauluton haahuilu on parasta mahdollista ajanvietettä, synnyttää kesäloma suorituspaineita.
Pahin pelko on, että loma valuu hukkaan tavanomaisia askareita touhuten.
Suurin synti on, jos alkaa koluta kaappeja, pestä ikkunoita, siivota varastoa ja täyttää vähäinen sivistyksen tarpeensa opiskelemalla, minkälaisia uusia puhdistusaineita markkinoille on saapunut sitten viime perehtymisen.
Loman suhteen on kovat odotukset, mutta kun se lopulta koittaa, huomaa nyhjäävänsä sisätiloissa. Valvoo myöhään, nukkuu pitkään. Notkuu puoli päivää pyjamissa ja norkoilee vailla päämäärää.
Kehittää suositusta, kauniisiin kiharoihin tähtäävästä Curly girl -hiustenhoitomenetelmästä oman, vähemmän trendikkään versionsa: ei pese eikä harjaa ennen kuin on aivan pakko.
Huonot kelit antavat hiukan anteeksi sisätiloissa nyhjäämistä, mutta kun Jarkko Martikaisen Kesäloma kellarissa soi taukoamatta päässä, asia ei pääse unohtumaan. Kappaleessa reissusta haaveileva perhe päätyy häpeissään viettämään lomansa naapureilta piilotellenkellarissa.
Että kehtaa palata takaisin arkeen, täytyy tehdä jotakin mainittavaa. Jossakin on pakko käydä, edes Tyrnävällä (”Kiersin kotimaata”). Seurata vaikka katusoittoa Rotuaarilla (”Tutustuin kulttuuritarjontaan”). Istahtaa puiston penkille (”Nautin luonnon rauhasta”).
Kun kesäloma lähenee loppuaan, tuntuu melkein väärältä, että alkaa jo kaivata vanhojen tuttujen työkavereiden seuraa.
Ah, ihana arki. Lopultakin kesälomastressi saa jäädä taakse.