Ilmastonmuutoksen hidastaminen on jo valtiotasonkin tavoitteena tunnustettu, ja toimeen tarttumisessa mallia näyttää Oulu. Paikallinen rakennusvalvonta on kouluttanut suunnittelijoita ja rakennuttajia energiatehokkuuden huomioimiseen ja ennakoinut näin vuosina 2010 ja 2012 kiristyviä määräyksiä.
Matalaenergiapientaloja kaupunkiin onkin jo toteutettu, mutta Linnanpuisto on Rakennusvalvonnan ja SATOn ensimmäinen esimerkki matalaenergiarakentamisen tuomisesta kerrostaloihin.
Kohde sijaitsee Linnanmaalla Yliopiston ja Teknologiakylän läheisyydessä, ja kaikki arjen peruspalvelut löytyvät kilometrin säteeltä. Kun Linnanmaalle toimii keskustasta melko tiheästi liikennöitävä bussiyhteyskin, on autottomuuden valitseminen varsinkin lähistöllä työssäkäyville ja opiskeleville mahdollistettu.
Autopaikkoja 48 asunnon yhtiöön on varattu 40, eli siis ainakin osan asukkaista oletetaan ekologisen autottomasti elävänkin.
Itse rakennuksen energiankulutuksen vähentämisen keinot ovat yksinkertaisia. Lämmöneristyksen ja ilmanvaihdon lämmöntalteenoton parantamisella sekä tiiveydestä huolehtimalla on lämmitysenergian kulutus saatu 38% rakentamismääräysten vaatimusta paremmaksi.
Lisäksi talossa on huoneistokohtainen vedenmittaus, minkä kulutustottumuksiin vaikuttavan energiansäästön arvioidaan olevan jopa 30%.
Suuri osa asunnoista on yksiöitä ja kaksioita, joiden ikkunat avautuvat vain yhteen ilmansuuntaan, mutta se on useimmiten parvekkeen päivänpaisteen kannalta ihanteellinen lounas.
Kolmiot ja sitä suuremmat asunnot on pystytty suunnittelemaan vähintään kahtaalle katselevina.
Kun aurinko ja tonttia rajaava puisto vielä osuvat samaan suuntaan, ovat asumisen lähtökohdat hyvät. Aurinko voi kuitenkin lämmittää joskus liikaa, ja tämä ongelma korostuu lämmön hyvin pitävissä matalaenergiataloissa.
Koska koneellinen ilmanjäähdytys kuluttaisi energiaa, täytyy lämpimien ilmansuuntien ikkunoita varjostaa vaikkapa parvekevyöhykkeellä kuten tässä talossa, ja toisaalta suosia läpituuletettavia huoneistoja.
Esimerkkiasunto edustaa puistonreunan päätyhuoneistona talon parhaimmistoa. Maantasokerroksen neljän huoneen ja keittiön asuntoon liittyy parvekkeen lisäksi pieni rajattu piha, ja 88,5m2 kokonsa puolesta asuntoa voi pitää esimerkiksi rivitaloasumisen vaihtoehtona.
Asunnon päätysijainti on hyödynnetty ikkunoiden sijoituksessa hyvin. Heti kotiin tultaessa nähdään eteisen läpi keittiön ikkunasta ulos ja kalusteryhmän ympärikierrettävyys luo ilmavuutta ekonomiseen pohjaan.
Keittiö on tarpeeksi suuri isollekin ruokapöydälle, eikä asuntoon näin tarvitse varata tilaa toiselle pöydälle olohuoneessa. Lieden ja pesualtaan välissä ei ole kunnollista työtasoa, mutta se olisi kalustusjärjestelyin huomioitavissa.
Muuntojouston näkökulmasta on hyvä, että parisänky mahtuu makuuhuoneista kahteen, vaikka tämä onkin jättänyt kolmannen huoneen hyvin kapeaksi.
Huoneiden sijoittaminen vierekkäin mahdollistaa kuitenkin niiden yhdistämisen esimerkiksi tilavaksi päämakuuhuoneeksi, jolloin olohuoneen jatkeen makuuhuone voisi kahden asukkaan tapauksessa toimia tv- tai vierashuoneena.
Toisaalta asuntoon mahtuu kalustetun pohjan osoittamalla tavalla kolmilapsinen perhe, eli huoneistoa voi pitää jo joustavana.
Perheasuntokäyttöä tukee erillinen kodinhoitohuone, jonne on lisäksi sijoitettu wc-istuin. Koska tila on melko suuri, olisi sitä voinut venyttää vielä esteettömyysmääräysten mukaisiin pyörätuolimittoihin, jolloin pytyltä saunan pesutiloissa olisi vältytty.
Sinänsä huoneistosaunat eivät oikeastaan matalaenergiakerrostaloon kuulu, ja korkeatasoinen yhteissaunaosasto voisi tuoda taloyhtiöön ekologiseen ajatteluun usein liitettyä yhteisöllisyyttä.
Kohde edustaa matalaenergiarakentamisen alkutaivalta, ja liikkeelle lähtöä leimaakin lievä tavanomaisuus.
Esimerkiksi Helsingin Viikin ekoalueella kerrostaloyhtiöissä on toteutettu pihasaunoja ja viljelypalstoja, joilla alueelle on pyritty luomaan ekoidentiteettiä.
Millaista voisi olla ympäristövastuunsa kantavaa kulttuuria kuvaava uusi arkkitehtuuri?
Riikka Kuittinen