Mitä ajatella, kun yhden tai useammankin kodin pystyttänyt naishenkilö ryhtyy rakentamaan koteja myös pienoiskoossa? Aikuista lapsettaa?
Yleensä nukkekotiharrastaja joko palaa lapsuuden harrastuksen pariin tai toteuttaa lapsuuden unelmaa. Mistään leikistä ei kuitenkaan ole kyse. Se aika ja vaiva, joka tähän harrastukseen uppoaa, kielii vakavasta suhtautumisesta.
Nukkekotiharrastus ei ole vain naisten, vaan usein innostus tarttuu perheen miesväkeenkin, joka saattaa tarjota apuaan esimerkiksi kodin sähkötöiden tekemiseen. Miniatyyrien kanssa askartelu kun ei ole miehille mitenkään vieras asia, onhan pienoismalliharrastus säilyttänyt suosionsa sukupolvien ajan.
Lintulammen asukastuvalla Oulussa viriketoiminnan ohjaajana toimiva Marja-Liisa Ahosola kertoo, että heidän perheessään harrastus jaetaan: miehen hobbyna ovat pienoisrautatiet.
Ahosolan johdolla askaroivilla miniatyyriesinekurssilaisilla kuitenkin riittää esimerkkejä niistä kerroista, jolloin he ovat saaneet puolustella toisten hulluna, turhana tai kalliina pitämää harrastustaan joko perheenjäsenille tai tuttaville.
Miltään amatöörijoukolta kurssilaiset eivät vaikuta. Kullakin on edessään keskikokoinen työkalupakki. Oikean käden tuntumassa, puisessa telineessä on liimapullo, valmiina kuin colt asevyössä.
Syksyllä alkaneella miniatyyriesinekurssilla on valmistettu yleensä yksi esine kolmituntisen kokoontumisen aikana. Ensi kertaa esineisiin tutustuva menee mykäksi muun muassa läpimitaltaan kolmen sentin ompelutarvikekorin nähdessään.
"Ompelukori oli ensimmäinen esine. Meiltä otettiin heti aluksi luulot pois", Rauni Huttunen kertoo. Kukaan ei jäänyt pois. Into vain kasvoi.
Nukkekotiharrastus mahdollistaa sekä esineellistetyn todellisuuden että fantasian: joku rakentaa uudelleen menneen aikakauden elämää, toinen antaa mielikuvituksensa siipien luoda fantasian maailman.
Toinen rakentaa koko kodin talon rakenteita ja perustuksia myöten, toinen tilaa valmiin talon ja tapiseeraa ja maalaa sen mieleisekseen.
Oululainen Leena Kajander tilasi kolme kerrosta ja ullakon käsittävän nukkekotinsa Minimaailmasta. "Tämä oli pitkäaikainen haave", Kajander toteaa. Käsityöihmiseksi itsensä luokitteleva Kajander kasasi, kalusti ja somisti talon omin käsin.
Sininen ulkokuori kätkee sisäänsä 1800- ja 1900-lukujen vaihteen kodin. Kajander on viimeistellyt rakenteet aina sisäpokia myöten - ikkunalaudoiksi hän naulasi jäätelötikut!
Kodissa elää viisihenkinen perhe: isä, äiti, kaksi lasta ja mummo.
"Mummo on vielä osina", Kajander naurahtaa. "Vai olisiko armeliaampaa sanoa, että mummo on kuntoutuksessa eikä tällä hetkellä kotona."
Mummon kammari on Kajanderin suosikkihuone. Mikäs siellä olisi vanhuudenpäiviä viettäessä: sängyn peittää virkattu peite, vieressä seinällä on ruusukuvioinen ryijy, lipaston viereen on siirretty kukkurainen käsityökori - neuloessaan mummo katselee lipaston päällä kultaraameissa olevaa edesmenneen puolison kuvaa.
On niitäkin, jotka eivät laadi nukkemaailmaa varsinaiseen nukketaloon vaan esimerkiksi hyllykköön.
Vuonna 2001 Pohjois-Suomen Nukkeyhdistystä perustamassa ollut Irja Peisa-Uutinen kertoo hankkineensa nukkekodiksi huutokaupasta lasivitriinin. Pienmaailma on paitsi kätevästi näkyvillä myös suojassa pölyltä.
IGMA:n (International Guild of Miniature Artisans) fellow-arvonimen ensimmäisenä Suomessa saanut Marja-Liisa Ahosola vietti viime kesänä viikon stipendiaattina IGMA:n kursseilla. Ahosolan mukaan harrastuksen volyymi Yhdysvalloissa on aivan huikea: ammatikseen nukkekoteja ja esineitä rakentavat eivät ole harvinaisia. Erityisen suosittua viime aikoina on ollut teettää perillisille lapsuudenkoti miniatyyrimaailmana.
Samaa on tehnyt myös Peisa-Uutinen, joka on vuosien ajan rakennellut lapsuudenkotinsa, pudasjärvisen rintamamiestalon, pienoismallia. "Sitä tehdessä on saanut muistella loputtomasti. Elää uudestaan lapsuuttaan."
Pikkutyttöjen perinteinen nukkekoti on mittakaavassa 1:16, nämä hieman varttuneempien tyttöjen nukkemaailmat 1:12. "Yhdysvalloissa on nyt muotia tehdä 1:24 ja jopa 1:48, mikä on äärimmäistä minimalismia", Ahosola kertoo.
Nukkekotiharrastajat, monien muiden harrastajaryhmien lailla, ovat hyvin verkostuneita. Kun esimerkiksi Oulusta ei löydy asialle vihkiytynyttä liikettä, tieto siitä, mistä ja mihin hintaan saa esimerkiksi sopivaa nahkaa, leviää nopeasti. Tarvikekauppaa käydään nykyään pääasiassa netissä, eikä ulkomaisiltakaan sivuilta tilaamista karteta.
Tosi tekijän tunnistaakin siitä, että mahdollisimman moni nukkekodin esineistä on tehty itse. Alan lehdistä ja kirjoista saa hyvin ohjeita, tosin lehdet on tilattava itse; oululaiset lehtipisteet eivät usko irtonumeromyyntiin.
Parasta antia ovat kuitenkin erilaiset kurssit. Oulussa on tehty niin hattuja kuin kakluunejakin. Syksyllä Oulun kansalaisopistolla on luvassa nukkekodin rakentamisen opetusta viikon mittaisella kurssilla.