Tarina sai alkunsa 70-luvun alussa, kun Ervastin veljekset Kauko ja Jouko kauppasivat Hailuodossa lauttaa odottaville turisteille postikortteja ja muita pieniä matkamuistoja. Kioskiksi toiminta muuttui vuonna 1972 vastatakseen kysyntään: turistit toivoivat pikkusuolaista, kun ”ei teidän korteistanne ole suuhun pantavaksi”.
”Olin opintojeni ohella loma-ajat töissä Liha ja Säilykkeen Oulun myyntikonttorilla, mistä ostin vispipuuroa ja karjalanpiirakoita, joita myimme sitten eteenpäin lauttarannassa matkamuistojen ohella.”
Kauppa kävi, mitä seurasi virallinen elinkeinoilmoitus, sekä yksityiseltä maanomistajalta vuokrattu alue Huikun meripenkereen juuresta. Siinä Huikun lauttasatamakahvila, myöhemmin Café Farestiina, toimi pari kesää ennen kuin asettui nykyiselle paikalleen lauttasataman kylkeen vuonna 1974.
Samana vuonna toimintaa laajennettiin myös lauttareitin toiseen päähän, Oulunsalon Riutunkariin, missä Ervastit olivat vuokralaisina silloisen Tie- ja vesirakennushallituksen omistamassa lautanodotuskahvilassa.
Nykyään Farestiinan toiminnasta vastaa Jouko ja Riutunkarin kahviota isännöi Kauko.
Sillan myötä tulee virkistyskeskus
Hailuotoon on jo pitemmän aikaa suunniteltu kiinteää siltayhteyttä korvaamaan lauttaliikennettä, ja hankkeen epävarmuus on luonut varjonsa myös Ervastien liiketoiminnan laajentumisen ylle.
Nyt, kun kiinteä yhteys viimein toteutuu, uskaltaa Kauko Ervasti jo hahmotella suunnittelemaansa tulevaa Merellistä virkistyskeskusta nykyisten tilojen ympärille: kahvilapalvelut tulevat siirtymään uuden rakennuksen puolelle, mutta kesällä 1992 käyttöön otettu, tämänhetkinen kahvilarakennus muutetaan näyttelyhuoneeksi, jossa pääsee tutustumaan Hailuodon liikennehistoriaan.
”Minun harmaja haaveeni on se, että tämän uuden yksikön avajaiset olisivat samaan aikaan kun liikenneministeri katkaisee siltanauhan poikki!”
Aivan kaksin veljekset eivät liiketoimintaa pyöritä, vaan tänäkin kesänä he työllistivät yhteensä kuusi kausityöntekijää. Kun Farestiinan on enemmän ruokapainotteinen, nimeää Kauko Ervasti kahvilansa menekkituotteiksi virvokkeet, jäätelöt, pikkusuolaiset sekä tietysti kahvin ja pullan. Varastotilaa ei kahvion yhteydessä liiammin ole, mikä tarkoittaa Ervastille päivittäisiä reissuja tukkuun kesäsesongin aikaan.
Eläkepäiviä ei vielä suunnitella
Vaikka veljekset eivät paljasjalkaisia luotolaisia olekaan, ovat he monelle tulleet tutuiksi vuosien varrella. Kanta-asiakkaiksi voi kutsua noin neljännestä kaikesta asiakasvirrasta. Uskollisimmat saaren asukkaat pistäytyvät ostamassa kupin kahvia, moikatakseen ja tukeakseen tuttujen yrittäjien liiketoimintaa.
Syyskuussa Ervastit saivat puvuntakkiensa pieleen yrittäjän timanttiristit kunnianosoituksena Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjiltä ja Suomen Yrittäjiltä puolen vuosisadan yrittäjätaipaleestaan.
Eläkepäiviä veljekset eivät kuitenkaan vielä suunnittele. Kauko toistaa veljensä Joukon sanat:
”Olemme tällaisia elämäntapaintiaaneja, jotka eivät malta pysyä poissa. Joskushan tulee se päivä, milloin emme ole enää tuolla tiskin takana, mutta toivottavasti se ei ole vielä pitkään aikaan.”