Kauhuelokuva on visuaalinen keitos, joka onnistuessaan kiehuttaa reunojen yli pelkoa, inhoa ja painajaisia - sekä tarjoaa lopuksi huojentuneen olon. Pahat voimat, yliluonnollisuus ja kaikenlainen epänormaalius kuuluvat kauhuelokuvan kuvastoon.
Koko komeudessaan kaameus pääsee irti, kun kummalliset tapahtumat törmäävät tavallisen ihmisen uneliaaseen arkipäivään.
Suomi ei ole kauhuelokuvan suurvalta. Täällä on tehty sadassa vuodessa vain kourallinen alan elokuvia. Tunnetuimpana Erik Blombergin kansainvälisesti palkittu Valkoinen peura (1952).
Luulisi, että Suomesta löytyisi aineksia kauhuelokuviin, onhan meillä kansanperinteessä lukuisia väristyksiä herättäviä tarinoita.
On erilaisia tietäjiä, sokeita näkijöitä, kotihaltijoita, usvaisia rämeikköjä, Lemminkäisiä tuonelan joella.
Miksei myös korkeata teknologiaa voisi käyttää kauhussa. Mieleltään heilahtanut tiedemies kuuluu klassisiin hahmoihin.
Valkokangaskauhu on kärsinyt huonosta maineesta. Alan asiantuntijat ovat pitäneet sitä alempana taiteena, joka draamana vetoaa vain keskenkasvuisiin.
Eikä ihme, kauhuelokuvat ovat usein olleet kehnosti tehtyjä, pienten budjettien b-leffoja. Korkeintaan niistä on tullut kulttikatsottavaa huonoutensa tähden.
Kauhuelokuvaa eivät ole suosineet myöskään viranomaiset. Maahantuonti ja levittäminen teattereissa tai vuokraamoissa on vaatinut lupia ja ponnisteluja. 1980-luvulla Tobe Hooberin Teksasin moottorisahamurha kiersi laittomana ja suttuisena vhs-kopion kopiona kädestä käteen.
Huomenna Oulussa maailman ensi-iltaan tuleva Pete Riskin ohjaama Dark Floors on merkittävä tapaus. Se on ensimmäinen kotimainen kauhuelokuva lähes kymmeneen vuoteen.
Lordin ympärille kudottu elokuva on kansainvälinen tuotanto, joka aiotaan levittää Eurooppaan ja mahdollisesti Yhdysvaltoihin.
SANKARI
Kauhuleffoissa päähenkilö on yleensä ihan tavallinen henkilö. Hänellä on normaali ammatti tai hän on koululainen. Toisinaan sankarilla on kytkös pahoihin voimiin, rikollisiin tai psykopaatteihin, jos ei muuten niin hän manaa niitä harrastuksekseen.
Sankarin tehtävä on kohdata paha ja yrittää lannistaa sen voimat, mutta se ei välttämättä onnistu. Katso: Max von Sydow Manaajassa, Jamie Lee Curtis Halloween -- Naamioiden yössä.
PAHIS
Hän on älykäs, viekas ja häikäilemätön. Perimmäinen pahis on tietysti Vihtahousu. Toimii siviiliammatissa, jossa pääsee helposti tirkistelemään tulevia uhrejaan. Pahis voi olla myös auto.
Pahis kidnappaa ja surmaa useita uhreja. Monesti viranomaiset surmaavat tai vangitsevat (jos jatko-osia tiedossa) pahiksen lopussa.
Katso: Anthony Hopkins Uhrilampaissa, Anthony Perkins Psykossa, Karlheinz Böhm Peeping Tomissa.
JUONI
Hyvän kauhuelokuvan juoni on yllätyksellinen. Uhrien tai sankarin kohtaloa ei saa ennalta-arvata. Yllätyslopun alituinen käyttö muuttuu kliseeksi. Kauhussa myös parodioidaan usein lajityypin kliseitä: laitetaan lapsenlikka kapuamaan pimeälle ullakolle.
Juoni on tehtävä niin, että maailma ja sankari voisivat pelastua, ei aina.
Katso: Alfred Hitchcockin Psyko, John Carpenterin Halloween, Stanley Kubrickin Hohto.
LAPSET
Lasta pidetään hyvyyden ja viattomuuden ruumiillistumana, joten lapsi herättää kauhua. Lapsi voi olla kauhuelokuvassa joko hyvä tai paha.
Viattomuuden ja pahuuden leikkiä käyvät mallikkaasti Damien-poika elokuvassa Ennustus ja paholaisen vauva Rosemaryn painajaisessa.
Katso: Ennustus, Hohto, Poltergeist.
ELÄIMET
Eläimet ovat kauhussa mahtava voima. Useimmiten ne ovat hirviöitä tai toimivat tehokkaina pahan symboleina. Moniin painajaisuniin on uinut valkohai (Carcharodon carcharias) elokuvasta Tappajahai.
Katso: Tappajahai, Cujo, Anaconda.
PAIKKA
Tapahtumapaikan merkitys on suuri. Sijainti, valaistus, tunnelma, mielentila ja äänet sanelevat paljon. Pelko herää parhaiten synkissä ja yksinäisissä taloissa (erityisesti öisin), syrjäisessä metsässä tai autiopaikassa, jossa tiedetään kummittelevan. Sekin pelottaa, kun turvallinen koti paljastuu vaaralliseksi.
Katso: Poltergeist, Painajainen Elm Streetillä, Scream.
SYNKKYYS
Tummat sävyt ovat kauhuelokuvan kuvastoa. Synkkyys nousee tarinasta, psykologiasta, tapahtumista tai henkilöhahmoista. Kamalalta kalskahtava henkilö edustaa ahdistusta, pelkoa tai tietoutta, mitä on tapahtunut tai tulee tapahtumaan. Goottilainen kauhu on perua 1800-luvun kirjallisuudesta.
Katso: F.W. Murnaun Nosferatu, Hohto, Evil Dead.
MUSIIKKI
Musiikin on oltava alitajuntaisia pelkoja herättelevää, mutta silti helposti hyräiltävää. On luotava tunnelmaa ja ladattava odotusta. Urku-
musiikki ja kirkkokuoro ovat kammottava yhdistelmä.
Kuuntele: Bernard Herrmannin Psyko, John Carpenterin Halloween, John Williamsin Tappajahai.
TEHOSTEET
Veri on vanhin tehosteista. Myös kuolaa, sisälmyksiä, aivohyhmää tai miksei hernekeittoa voi käyttää. Tehosteen tehtävä on kauhistuttaa ja hieman yököttää. Tehoa ja dokumentin tuntua luo myös käsivarakuvaus.
Jos sisälmyksiä tarjotaan yliannostus, elokuva muuttuu splatteriksi ja kauhu komediaksi.
Katso: Alien -- Kahdeksas matkustaja, Manaaja, Daniel Myrickin ja Eduardo Sanchexin Blair Witch Project.
VÄLINEET
Välineet saattavat nousta monesti pääosiin. Tiedemies voi keksinnöllään luoda oikullisen olion tai suurentaa kärpäsen. Erilaisilla välineillä päästetään päiviltä elokuvien hahmoja.
Katso: Tobe Hooberin Teksasin moottorisahamurhat, James Whalen Frankenstein, James Wanin Saw.
