Jos Bela Lugosi olisi aikoinaan innostunut kantrista, lopputulos muistuttaisi The Coffinshakersia. Tarinat Draculasta, muumioista ja muista kauhuleffojen mörökölleistä länkättelevät letkeässä tempossa.
"Kun aloin soittaa kantria, innostuin Johnny Cashistä. Kirjoittelin paljon brittiläisen Hammer-tuotantoyhtiön kauhuelokuvien innoittamaa lyriikkaa. Näiden yhdistäminen tuntui luonnolliselta", Rob Coffinshaker eli Robert Fjällsby kertoo.
Ruotsin Karlstadissa 1990-luvun puolivälissä syntynyt kauhukantriyhtye aloitti vain vinyylejä julkaisevana yhtyeenä. Ensimmäinen pitkäsoitto vuosituhannen vaihteessa julkaistiin myös cd:nä, mutta Arkunravistajat ovat pysyneet suuren yleisön tiedostamattomuudessa.
Kauhu kantautuu
yli rajan
"Kaveri antoi The Coffinshakersien levyn ja evästi, että ellei six-packin jälkeen käy jalan alle, niin on miehessä vika", naureskelee Asko Laaninen.
"Ensi kuulemalta musiikki vähän nauratti. Mutta pian aloin suunnitella bändin hankkimista Suomeen. Sain projektiin ystäväni mukaan, ja 2001 yhtye esiintyi Turussa."
Samalla talkoohengellä kantrimusiikin vampyyrit saatiin kaupunkikiertueelle Suomeen. Oulun Qstockissa The Coffinshakers nähtiin ensimmäistä kertaa 2005.
Harvakseltaan keikkailevaa yhtyeen luultiin jo lopettaneen uransa, ennen kuin Laaninen sai "coffinit" jälleen nousemaan arkuistaan. Oululainen oli pitänyt yhteyttä Karlstadiin, ja kovan työn tuloksena Laaninen sai miehet levyttämään tuotoksiaan.
"Sanoin pojille, että nyt tulee tarjous, josta ette voi kieltäytyä. Pääsette studioon ja saatte levyn tekemiseen niin paljon aikaa kuin haluatte", Laaninen kertoo.
Kesäkuun alussa Suomen 40 myydyimmän levyn joukkoon albumillaan The Coffinshakers kiilannut ruotsalaisyhtye on nyt Cobra Records -levy-yhtiön listoilla. Laaninen puolestaan saa nykyään levy-yhtiöltä palkkaa työstä, jota teki vuosia ilmaiseksi.
"Onhan se uskomatonta, että ihmiset sitoutuvat meidän touhuihimme tuolla tavalla", Robert Fjällsby kiittelee.
Hevifanin hautaustoimisto
Lavalla yhtye näyttää lähinnä rivistöltä kalpeita hautausurakoitsijoita. Kannattajakuntaan mahtuu punkkareita ja hevidiggareita.
"Monilla keikoilla yleisössämme pyörii mosh pit", Fjällsby toteaa.
Toisiaan töniviä ja hiuksiaan pyörittäviä ihmispiirejä nähdään useimmiten metalliyhtyeiden esiintyessä. Oulun keikalle innokkaita riitti Helsingistä saakka.
"Ihmiset tulivat kaukaakin, sillä tämä bändi keikkailee harvakseen. Jätkät tykkäävät pysyä arkuissaan", Asko Laaninen selittää.