Kauppojen nurkilla norkoilevat nuoret aiheuttavat pelkällä olemisellaan pahennusta. Kauheaa, miten pieniin vaatteisiin tytöt nykyään pukeutuvat. Liikaa meikkiä. Liikaa melua. Mitä nykynuorten päässä oikein liikkuu?
Nuoret ovat näkyvä joukko, mutta he harvoin tulevat oikeasti nähdyiksi ja kohdatuiksi. Vanhemmat ihmiset pyörittelevät silmiään nuorison pukeutumiselle, käytökselle ja alati muuttuville trendeille.
Kauhistelujen sijaan nuoret kaipaavat ymmärrystä ja sitä, että heidät kohdataan ihmisinä ja yksilöinä. Kaikenlainen käytös ei tietenkään ole hyväksyttävää, mutta tärkeää olisikin ymmärtää syyt käytöksen taustalla. Ovatko aikuiset unohtaneet, millaista on olla nuori?
Muistan melko vähän omista yläkouluajoista, mutta sen muistan, miten kova tarve oli kuulua porukkaan. Joku olisi saattanut pitää valitsemaani reppua nolona, joten turvallisempaa oli ostaa samanlainen kuin kaverilla.
Ruokajonossa otin saman verran ruokaa kuin edellä menevä, vaikka iltapäivällä olisi varmasti taas nälkä. Olin huolissani syömishäiriöisestä ystävästäni, mutta salaa kadehdin häntä. Täytyi olla tietynlainen, mutta ei saanut kuitenkaan yrittää liikaa. Kaikki tämä kumpusi omasta epävarmuudestani, enkä varmasti ollut ainoa epävarma nuori.
”Ole vain oma itsesi”, kuuluu kulunut neuvo. Nuoret elävät siirtymävaihetta lapsuudesta aikuisuuteen, ja silloin myös etsitään itseään. Ei ole helppoa olla oma itsensä, jos ei itsekään tiedä, kuka on. Tästä syystä rajoja kokeillaan ja käytöskin voi olla sen mukaista.
Ei kuitenkaan tuomita nuoria pelkästään heidän käytöksensä perusteella, sillä he käyvät läpi ehkä elämänsä suurinta muutosta. Ei kohdella nuoria niin kuin lapsia, mutta ei myöskään odoteta heiltä aikuisen käytöstä. Kohdataan heidät nuorina.
Ellen Viljamaa
Oulu