Opetusministeri Anders Adlercreutz (r.) ilmoitti joulukuussa käynnistävänsä selvityksen yhteisestä katsomusaineesta. Arvostelua herätti, kun ministeri sanoi lehtihaastatteluissa nykyisen ev.-lut. uskonnon olevan hyvä pohja kaikille pakolliselle katsomusaineelle.
Onko oikein, jos ministeri teettää selvityksen siten, että tulos on jo ennalta määrätty. Onko oikein, jos ministeri ohittaa yhä yleisemmän uskonnottomuuden näkökulmat eikä maininnut elämänkatsomustietoa ollenkaan?
Aiemmassa julkisessa keskustelussa elämänkatsomustietoa on pidetty hyvänä pohjana mahdolliselle uudelle katsomusaineelle.
Myös elämänkatsomustiedon avaamisella nopeasti kaikkien valittavaksi on laajaa kannatusta uudistusten ensimmäisenä askeleena. Syrjivä nykytilanne ei ole hyvä lähtökohta uudistukselle, joka tarkoittaisi hyvänä pidetyn ja uskonnonvapauden kannalta tärkeän oppiaineen lakkauttamista.
Valitettavasti ministeri Adlercreutz on ohittanut Opetushallituksen katsomusainetyöryhmän maaliskuussa 2025 julkaistut selvitykset ja ehdotukset. Ehdotusten toimeenpanohan on juuri ministerin vastuulla. Useat työryhmän jäsenet ovat ilmaisseet paheksuntansa siitä, että kaksi vuotta työskennelleen asiantuntijaelimen selvitykset ja ehdotukset on jätetty huomiotta.
Entä hybridimalli? Työryhmä ei esittänyt kaikille pakollista uutta katsomusainetta, vaan ehdottaa katsomusaineiden osittaisen yhteisopetuksen eli niin sanotun hybridimallin kokeilua. Se tarkoittaisi, että osa katsomusasioiden opetusta olisi yhteistä ja osa eriytettyä nykyisten aineiden pohjalta.
Ministerillä olisi käsittääkseni mahdollisuus yhteistyössä yliopistojen kanssa olla käynnistämässä tätä koskeva kokeilua, tai useampia kokeiluhankkeita eri puolilla maata.
Mikä olisi yhteisen osuuden määrä ja mikä eriytettyä, on tietysti tässä vaiheessa avoin. Jos jako olisi noin 50–50, opetus voisi jakaantua yksikertaisimmillaan syys- ja kevätlukukauden mukaan. Vaihto voi toki olla myös useammin lukukausiin sitomatta.
Työryhmä esitti elämänkatsomustiedon avaamista lukiossa. Samoin se esitti, että oman uskonnollisen yhdyskunnan antamaa opetusta ei enää hyväksyttäisi koulun suoritukseksi. Ministeri voisi ryhtyä toimeen, sillä elämänkatsomustietoon voidaan ottaa oppilaita, joiden uskonto ei ole koulun opetustarjonnassa.
Esa Ylikoski
OPH:n katsomusainetyöryhmän jäsen, FM, lehtori, Hyvinkää