Kätilöt edustavat maassamme naisten vanhinta ammattikuntaa. Suomalaisia naisia on virallisesti koulutettu kätilön ammattiin Tukholmassa jo 1700-luvulla ja Turussa Kätilöiden valmistuslaitoksessa vuodesta 1816.
Kätilökoulutukseen valituilta vaadittiin nuhteettomuutta ja järkevää ujostelemattomuutta, myös ikä ja käsien koko olivat määrittäviä tekijöitä.
Koulutus siirtyi Helsinkiin vuonna 1833 ja 1970-luvulle asti Kätilöopiston koulutus kesti kaksi vuotta. Ammattikasvatushallituksen kehotuksesta tammikuussa 1975 aloitettiin vuoden mittainen kätilökoulutus sairaanhoitajatutkinnon suorittaneille Helsingin lisäksi Oulussa, Tampereella ja Jyväskylässä.
Vuonna 1975 Suomessa syntyi 65 719 lasta ja Oulussa oli uusi yliopistosairaala. Sairaanhoidon erikoiskoulutuksen saaneille äitiyshuollon ja naistentautien kätilö-erikoissairaanhoitajille oli kova tarve. 2023 syntyi 43 383 lasta, joista joka kolmas pääkaupunkiseudulla.
Vaikka syntyvyys on laskenut tilastohistorian matalimmalle tasolle, monipuolista kätilöosaamista tarvitaan laaja-alaisesti terveydenhuollossa.
Tänä päivänä kätilökoulutus on EU-direktiivien säätelemää, kestää 4,5 vuotta (270 opintopistettä) ja sisältää kätilön ja sairaanhoitajan tutkinnot. Oulussa koulutuksen aloittaa 30 opiskelijaa vuodessa. Koulutusta järjestetään kahdeksassa ammattikorkeakoulussa, joista Oulun ammattikorkeakoulu (Oamk) on pohjoisin.
Näyttöön perustuva tutkimustieto ohjaa kätilökoulutusta ja käytännön työtä. Kätilö on seksuaali- ja lisääntymisterveyden (SELI-terveyden) hoitotyön asiantuntija ja kokonaisvaltaisen terveyden edistäjä naisen ja perheen hoidossa raskauden, synnytyksen ja synnytyksen jälkeisenä aikana sekä gynekologisen potilaan hoitotyössä.
Kätilöt toimivat myös itsenäisinä ammatinharjoittajina sekä hoito- ja kätilötyön tutkimus- ja kehittämistyössä.
Kätilötyö on perhelähtöistä, tavoitteena on hyvinvoinnin ja voimavarojen tukeminen. Kätilöiltä edellytetään kykyä ottaa puheeksi vaikeaksikin koettuja asioita, tehdä nopeita päätöksiä ja toimia muuttuvissa, tiukoissakin tilanteissa itsenäisesti ja myös moniammatillisen tiimin jäsenenä. Koulutuksessa huomioidaan asiakkaiden ja perheiden moninaisuus sekä ihmisen elinkaari munasolusta mummoon.
Tämän päivän kätilökoulutuksessa korostuvat myös opiskelijalähtöisyys ja osaamisperustaisuus. Oppimista tapahtuu eri tavoin; ryhmässä ja itsenäisesti, verkossa ja kasvotusten, simulaatioissa, työpajoissa ja webinaareissa. Osaamista tukevat työelämän kanssa tiiviissä yhteistyössä toteutettavat käytännön harjoittelujaksot.
Yhteiskunnalliset tekijät, kuten väestörakenteen muutos ja monikulttuurisuus sekä syntyvyyden lasku ja synnytysyksiköiden lakkautukset, vaikuttavat myös kätilökoulutukseen. Harjoittelupaikat vähenevät ja kätilöiden työnkuvat muuttuvat. Joka kolmas suomalainen syntyy pääkaupunkiseudulla. Pohjoisen pitkät välimatkat vaativat vahvaa erityisosaamista ja moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden kesken.
Muuttuvat tulevaisuuden kätilötyön ammattilaisten osaamistarpeet tulee huomioida niin tutkinto- kuin täydennyskoulutuksessa. Teknologioiden kehitys, kuten digitaaliset ratkaisut ja palvelut tarjoavat uusia mahdollisuuksia kätilöiden työnkuvan muutokselle ja laajentavat entisestään työn sisältöä.
Kätilöiden osaamista tulee hyödyntää entistä monipuolisemmin, myös sairaalan ulkopuolella eri toimintaympäristöissä. Kehittyvän teknologian rinnalla kätilön työssä korostuvat edelleen vuorovaikutus sekä aito kohtaamisen ja läsnä olemisen taito.
Kätilökoulutus on toteutunut eri tavoin 50 vuoden aikana ja se on jälleen rakenteellisen muutoksen edessä. Opetus- ja kulttuuriministeriö esittää erikseen säänneltyä, 18 kuukautta kestävää kätilökoulutusta sairaanhoitajatutkinnon suorittaneille.
Kätilökoulutuksen 50-vuotisjuhlaa vietetään 30.1.2025.
Minna Manninen, Marja Kinisjärvi, Satu Rainto
kätilötyön lehtorit
Outi Kajula
yliopettaja
Oulun ammattikorkeakoulu, hyvinvointi- ja kulttuuri