Opiskellessaan stipendiaattina Parsons School of Designissa New Yorkissa tuleva muotoilija Markku Piri päätti olla jonakin päivänä Marimekon suunnittelija. Kuvataide kiinnosti ja painokankaiden parissa hän voisi toimia kuin maalari ja kuitenkin osana teollisuusprosessia. Palattuaan Suomeen ja käytyään lukion loppuun hän haki Taideteolliseen Korkeakouluun 1975 ja pääsi sisään parhailla pisteillä.
"Päätin kesälomalla hakea Marimekolle palkattomaksi harjoittelijaksi, mikä vahvasti taistolaisessa Taikissa ei ollut kovin pidetty asia", Piri kertoo. Marimekolla ei ollut ollut yhtään harjoittelijaa kymmeneen vuoteen.
"Olin lasiseinäisessä toimistossa esittelemässä töitäni ja kävin juuri dialogia tekemilläni lintukäsinukeilla, kun Armi Ratia purjehti käytävää pitkin pitkässä turkissaan. Armi käytti turkkia kesäisinkin", Piri muistelee. Armi tuli akvaariohuoneeseen ja vaati tietää mistä on kyse.
Alaiset kertoivat lintukätisen opiskelijan hakevan harjoittelijan paikkaa.
"Ottakaa se poika", Ratia hymyili ja seilasi pois; Piri sai hyvän harjoittelupaikan, ja pari vuotta myöhemmin vakituisen.
Ensimmäiset Pirin Marimekolle suunnittelemat tekstiilit menivät lisenssituotantoon Japaniin.
"Japanista tuli komissio valitsemaan kuoseja ja Marimekossa oli aika järkytys kun he valitsivat heti ison pinon minun suunnitelmiani", Piri virnistää.
Pian tuon jälkeen Armi Ratia kuoli.
"Marimekko meni tuuliajolle, minä otin Marimekosta oppini ja muutin sitten New Yorkiin."
Marimekko jäi, mutta Japani on kulkenut vierellä koko 30-vuotisen taipaleen ajan: Piri on suunnitellut japanilaisille yrityksille ja vastavuoroisesti japanilainen kulttuuri on inspiroinut Piriä. Hän oli tärkeässä asemassa kun Finlayson lähti valloittamaan Japania.
Piri käväisi Oulussa kertomassa vuoden vaihteessa Pukkilalle suunnittelemansa laattasarjan taustoista ja sisustustrendeistä.
Edellisestä Oulun vierailusta on kulunut jo useampi vuosi. Silloin vierailun syy oli Helena Juntusen esiintyminen, jota suuri oopperan ystävä halusi tulla kuuntelemaan. Pirin harrastuslistalta löytyy paljon muutakin mielenkiintoista, muun muassa täytekakut. "Ensimmäisen täytekakun tein nelivuotiaana. Keittiössä olemista ei koskaan kotona kielletty", Piri kertoo.
Ruuanlaittoharrastuksen ja kokkiystäviensä innoittamana Piri oli jokunen vuosi sitten ravintolaharjoittelijana ystävänsä Maria Silvennoisen Patani-ravintolassa, jonka sisustuksen hän oli myös suunnitellut.
"Se oli hyvin antoisaa. Reseptiikan ja työtapojen ohessa se opetti miten ateriakokonaisuuksia valmistetaan oikealla ajoituksella", Piri kertoo. Mikään noviisi hän ei keittiössä ole: Huittisten Wanhassa Pappilassaan hän on tarjoillut muun muassa Paavo Lipposen seurueelle kolmen ruokalajin lounaan hyvillä seurauksilla.
Mutta palataan vielä Japaniin. Pukkilan Bamboo laattojen idean Piri löysi yhdellä monista Japanin matkoistaan kierrellessään geishakortteleita. Bambu on perinteinen japanilainen rakennusmateriaali ja sen hieno pinta ja rytmikäs muoto ihastuttivat muotoilijaa.
"Bamboo-laatalla saa rauhallisuutta ja tilan tuntua pieneenkin tilaan. Lähtökohtana laatoissa oli kolmiulotteinen reliefipinta, jotain uutta ja mielenkiintoista Pukkilan mallistoon. Kankaistani olen jo tunnettu, mutta laatoilla en halunnut nyt kuvittaa tilaa vaan luoda pinnan jossa valo leikkii", myös kuvioituja laattoja suunnitellut Piri kertoo.
Harvoin suunnittelija käyttää kotonaan omia luomuksiaan, mutta Bamboo-laattojen keskellä hän voisi itsekin elää.
"Mielessäni on kylppäriremontti ja siinä käyttäisin varmaan näitä laattoja, värit olisivat lakritsi ja valkosuklaa, mukaan vielä vaikka funkispeili", Piri visualisoi.