Veden rauhaisa solina, tuulessa keinuvat heinät, luonnonkivet ja koristeellinen valkea sora.
"On se hieno", toteavat nuoret, Aleksi ja Sanni Taiponen sekä heidän vieraansa Katja Raunio kiikuskellen puutarhakeinussa.
Mutta missäs ovat kalat? Altaaseenhan istuttiin kymmenen koristekarppia.
Aleksi Taiponen suuntaa varmoin askelin tietyn liuskekiven luo ja nostaa sitä varovasti. Sieltä ui pari punakirjavaa pikkusinttiä.
"Siellä on kalojen talo", tietää myös 7-vuotias VilmaTaiponen.
Tyttö oli jo ehtinyt nimetä karpit, mutta niiden pysytellessä enimmäkseen piilossa, ovat nimet unohtuneet. Perheen isä, JuhaTaiponen vahvistaa kalojen olevan vielä arkoja.
"Ne liikkuvat illalla paremmin. Ne ovat vielä ujoja, vaikka niiden pitäisi olla hyvin seurallisia, tulla jopa kädestä syömään."
Perhe on huomannut karppien rohkaistuvan silloin, kun altaalla on pidempään hiljaista. Silloin niitä saattaa tavata useita yhtä aikaa.
"Eilen illalla kuului puljausääni, kun karpit parveilivat", Jaana Hyttinen-Taiponen kertoo.
Kalojen ruokkiminen on mieluista puuhaa perheen nuorimmaiselle. Ohjeen mukaan niitä tulisi ruokkia kolme kertaa päivässä, sillä pieni kerta-annos pitää ne paremmin liikkeessä.
Kalojen ruokkimista lukuun ottamatta piha-allas ei juuri työllistä. Suodatin pitää veden puhtaana. Haavilla kerätään isot roskat, kuten puiden lehdet, tarvittaessa otetaan allasimuri käyttöön.
Entäs kalojen talvi? Koristekarpithan elävät hyvin viihtyessään useita vuosikymmeniä.
"Kalat siirretään ala-altaaseen. Sen päälle tehdään routaeristelevystä suoja. Vettä on kierrätettävä, jotta se ei jäädy. Kaloja ei tarvitse talven aikana ruokkia, sillä ne vaipuvat horrokseen", Juha Taiponen tietää.
Vaikka koristealtaan rakensi yritys, riitti projektissa pähkäiltävää isäntäparillekin. Altaan muotoutuessa toiveet täsmentyivät ja isäntä osallistui altaan maisemointiin.
Jaana Hyttinen-Taiponen miettii jo, mikä olisi seuraava rakennuskohde pihalla.
"Piha alkaa käydä pieneksi, kun aina keksitään uusia projekteja."