Kärp­pä­puo­lus­ta­ja Shaun Heshka eris­täy­tyi per­hees­tään kol­mek­si vii­kok­si kotinsa kel­la­ri­ker­rok­seen, kun hän sai­ras­tui ko­ro­na­vi­ruk­seen – "Vai­kein­ta oli istua siellä yksin ja miet­tiä, he­rään­kö pa­rem­pa­na vai sai­raam­pa­na"

Shaun Heshkalla ei ole vielä sopimusta ensi kaudesta, mutta perhe haluaisi jäädä Ouluun

Taylor (vas), Shaun, Willem, Makayla ja Laura Heshka ovat viihtyneet Oulussa paremmin kuin hyvin. – Jälkeenpäin olemme harmitelleet, ettemme laittaneet lapsia suomenkieliseen päiväkotiin. Emme vain koskaan tienneet jäävämme näin pitkäksi ajaksi.
Taylor (vas), Shaun, Willem, Makayla ja Laura Heshka ovat viihtyneet Oulussa paremmin kuin hyvin. – Jälkeenpäin olemme harmitelleet, ettemme laittaneet lapsia suomenkieliseen päiväkotiin. Emme vain koskaan tienneet jäävämme näin pitkäksi ajaksi.
Kuva: Niina Hentilä

Innostunut puheensorina täyttää kärppäpuolustaja Shaun Heshkan kodin, kun perheen lapset saapuvat päivähoidosta.

Esikouluikäinen, 6-vuotias Makayla on ollut ryhmänsä kanssa uimassa ja esittelee kosteita hiuksiaan. 5-vuotias Willem ja 3-vuotias Taylor kaivavat salibandymailat esiin ja alkavat pelata olohuoneessa.

Perhe on joutunut viettämään kuluneena vuonna paljon aikaa karanteenissa, joten kotona puuhastelu on tullut – vähän liiankin – tutuksi. Shaun oli nimittäin yksi kärppäpelaajista, joka sairastui koronavirukseen viime lokakuussa.

– Hän sai koronan joukkuekaveriltaan, joten meillä oli tarkka tieto siitä, milloin hän oli altistunut. Aloimme pitää maskeja kotonakin, koska emme halunneet tartuttaa toisiamme, Laura-vaimo kertoo.

Kun Shaun alkoi tuntea olonsa sairaaksi, hän eristäytyi kotinsa kellarikerrokseen. Alkoi pitkä odotus.

Vaikeinta oli istua siellä yksin ja miettiä, heräänkö parempana vai sairaampana.

Aviopari lähetti toisilleen viestejä. Iltaisin, kun lapset olivat nukahtaneet, Laura haki maski päällä Shaunin astiat alakerrasta, täytti tiskikoneen, pyyhki pinnat ja desinfioi kaiken mahdollisen.

– Se oli rankkaa kaikille. Etenkin Lauralle siitä koitui paljon työtä, koska hänen piti hoitaa lapset ja koti yksin.

Shaunilla oli vähän kuumetta ja pieniä hengitysvaikeuksia. Laura ja lapset sen sijaan säästyivät taudilta.

– Minut testattiin kolme kertaa. Lapsia ei testattu, mutta heillä ei ollut minkäänlaisia oireita. He vain juoksivat villeinä ympäriinsä, Laura huokaa.

Shaun vietti lopulta lähes kolme viikkoa kellarissa erillään muusta perheestään.

– Vaikeinta oli istua siellä yksin ja miettiä, heräänkö parempana vai sairaampana. Alanko yskiä aamulla? Se oli todellinen henkinen testi.

– Lääkärit varmaan väsyivät minuun, koska lähetin heille viestejä ehkä kerran päivässä ja soittelin.

Mieleenpainuva hetki oli, kun infektiohoitaja, joka oli tarkistanut säännöllisesti Shaunin vointia puhelimitse, antoi lopulta luvan poistua karanteenista.

– Hän sanoi, että ”haluan sinun tietävän, että olen suuri Kärpät-fani ja tiedän, kuka olet. Olen iloinen, että voit paremmin.” Tuo osoittaa, kuinka tiivis tämä yhteisö on. Tuntuu hyvältä, että ihmiset välittävät.

Epävarma tulevaisuus

Heshkat ovat viettäneet Oulussa viimeiset neljä ja puoli vuotta, ja kaupungista on tullut heille tärkeä.

Yleensä kun kausi päättyy, ulkomaalaisvahvistukset matkustavat lähes heti omiin koteihinsa. Heshkat eivät kuitenkaan pidä kiirettä.

– Välillä tuntuu siltä, että oikea kotimme on täällä ja käymme vain välillä vierailemassa Kanadassa, Laura sanoo.

Makaylalle on haettu paikkaa Oulun kansainvälisestä koulusta ensi syksyksi, mutta koska Shaunilla ei ole vielä sopimusta ensi kaudesta, perhe on myös pohtinut, pitäisikö hänelle hakea koulupaikkaa Kanadastakin.

– Kaikki on vielä ilmassa. Haluaisimme kyllä tulla takaisin ja haluaisin pelata Kärpissä, mutta korona on tuonut paljon epävarmuustekijöitä.

Shaun kertoo vanhemmiten ymmärtäneensä, että onnellinen perhe ei muuta paikasta toiseen.

Pienet asiat, kuten se, että 5-vuotias Willem oli mennyt päiväkotiryhmänsä kanssa metsään poimimaan marjoja, saavat vanhemmat ja isovanhemmat Atlantin toisella puolella huokailemaan ihastuksesta.

– Siinä on iso syy siihen, miksi haluaisimme jäädä. Lapset voivat olla ulkona, koulu on loistava, he ovat onnellisia. Elämänlaatumme täällä on vain parempaa, Laura sanoo.

– Joka tapauksessa se päivä tulee pian, kun lopetan pelaamisen. On pelottavaa ajatella, mikä seuraava askel on. Ehkä minun pitäisi kysyä, voisiko Lasse Kukkonen palkata minut, Shaun naurahtaa.