Yleisurheilu: Mün­che­nin EM-päi­vä­kir­ja: Kaksi co­la­juo­maa? 13 euroa, bitte

Pääkirjoitus: Salman Rush­dien puu­ko­tus avaa ikävän näkymän eteen­päin

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Kärp­pä­neu­lan tarina – Mikael Ruo­ho­maan isä kertoo Kärp­pien suu­res­ta mer­ki­tyk­ses­tä per­heel­le

Saatuani Kärppälogolla varustetun solmioneulan, minusta tuli etäkärppä ja olen saanut seurata Oulun Kärppien hienoa menestystarinaa noin 20 vuoden ajan. Tuota neulaa voin kutsua onnen tuojaksi minun ja jälkipolvieni elämässä.

Mikael Ruohomaan isä kertaa kirjoituksessa poikansa kiekkouraa.
Mikael Ruohomaan isä kertaa kirjoituksessa poikansa kiekkouraa.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Kirjoitus on Mikael Ruohomaan isän Matti Ruohomaan kirjoittama.


Saatuani Kärppälogolla varustetun solmioneulan, minusta tuli etäkärppä ja olen saanut seurata Oulun Kärppien hienoa menestystarinaa noin 20 vuoden ajan. Tuota neulaa voin kutsua onnen tuojaksi minun ja jälkipolvieni elämässä.

Koko 1990-luvun alun, viitisen vuotta, elin kolmen pienen poikani kanssa. Arki oli raskasta, mutta muutaman elämääni lentävän enkelin auttavien käsien kautta selvisimme eteenpäin.

1996 poikani aloittivat Fops-junioreissa jääkiekon, mikä alkoi tuoda iloa ja valoa arkeemme. Samoihin aikoihin, monien rukouksien myötä, löysin elämänkumppanin eli nykyisen vaimoni. Nyt saan seurata kuuden hienon lapseni tekemisiä, joista neljä on jo aikuisia.

Lähes kiekkoharrastuksen alusta asti puolisoni hoiti kodintyöt ja passasi meitä. Sain keskittyä työn ohessa poikien jääkiekkoharrastukseen.

Vuonna 1998 Porin Ässien järjestämälle valmennuskurssille saapui vieraaksemme herrasmies Oulusta kertomaan Oulun Kärppien organisaatiosta. Lopuksi Juha Junno jakoi kurssilaisille Kärppäneulat.

Kotiin tultuani syntyi neljän miehen painimatsi, jonka voittajalle oli palkintona Kärppäneula. Voittajana selvisin itse, mutta neulan jouduin kuitenkin piilottamaan baarikaappiin lukkojen taakse, siellä ei ollut pikkupoikien juomia.

Kärppäneulan siivittämänä heti seuraavana keväänä voitimme Lauttakylän Lujan -87 junioreiden mestaruuden, joita valmensin. Pojistani kaksi, Juha ja Mikael, pelasivat joukkueessa. Tuo joukkue oli kuin tämän vuotinen Kärppien mestarijoukkue: yhdessä tehtiin, kaikki tunsivat kuuluvansa joukkoon.


Vuodet kuluivat vauhdilla. Oli joulunaika 2015, kun luokseni käveli onnellinen mies. Poikani Mikael kertoi minulle saaneensa Oulun Kärppiin kaksivuotisen pelaajasopimuksen. Melkein samaan hengenvetoon hän ylpeänä tokaisi, että hänen ainoa tavoitteensa on auttaa Kärppäjoukkuetta saavuttamaan mestaruus näiden kahden vuoden aikana.

Kärppäneulan synnyttämä suuri Kärppäsydän syttyi hänessä liekkiin. Asia herkisti minutkin. Sairastelin vuosia ja juuri samoihin aikoihin jouduin jättämään silloisen työni. Luoja laittoi minut selkä seinää vasten, nöyrtymään, jotta opin tuntemaan itseni armon kerjäläiseksi.

Vierailuni Raksilaan syyskuun alussa 2016 piristi minua kovasti ja jäi ikimuistoiseksi. CHL-pelin erätauolla istuin yllätyksekseni nimelläni varattuun pöytään Raksilan ravintolaan.

Pöytään asteli tervehtimään Juha Junno, joka toivotti tervetulleeksi ja sanoi, että oli hienoa kun saatiin poikasi pelaamaan tänne, pyrimme kehittämään hänestä maajoukkuepelaajan täällä.

Liikutuin ja kerroin hänelle vuosia sitten saamastani Kärppäneulasta. Lähtiessään hän sanoi, että toivottavasti pääset useasti tänne, olet aina tervetullut. Liikuttuneena katsoin pelin loppuun. Kärpäthän sen voitti ja seuraavana päivänä matkasin onnellisena etelään.


Mikaelin ja Kärppien ensimmäinen kausi meni mollivoittoisesti monista eri syistä. Monesti menestystä ei saavuteta ilman koettelemuksia. Itse annan kiitoksen myös Kai Suikkaselle ja kaikille sinä vuonna joukkueeseen kuuluneille. Kaikki oli silloin uutta ja ihmeellistä, ei menestystä saavuteta hetkessä.

Toinen kausi on ollut yhtä juhlaa, runkosarjan voitto ja nyt lopullinen mestaruus, poika kotiin. Epäilijöitä riitti, itseni mukaan lukien.

Emme saisi koskaan tuomita. Meillä ei ole varaa heittää sitä ensimmäistä kiveä. Loukkaamalla mediassa tai somessa pelaajaa henkilökohtaisesti nimellä, voimme tuhota monen nuoren pelaajan uran. Kannustamalla huonoinakin hetkinä, saamme paremman lopputuloksen.

Te hienot kärppäfanit, olette tärkeä pala palapeliä ja Juha Junnon esimerkkiä noudattaen pystytte kirkastamaan entisestään kärppälogoa. Heitän haasteen: kurkistakaa sivulle, jos näkyy sairas, köyhä tai jostain syystä syrjäytynyt lähimmäinen, tarttukaa käsipuoleen ja ostakaa hänelle pääsylippu kiekko-otteluun tai lahjoittakaa Kärppäneula. Mahdollistatte hänelle ikimuistoisen elämyksen ja saatte itsellenne hyvän mielen.

Osa heistä voi innostua tekemään seuralle arvokasta vapaaehtoistyötä fanijoukossa jota ei juuri koskaan tarpeeksi huomioida. Myydessään Kärppäneuloja tai muita fanituotteita hän tuntee itsensä yhteisön jäseneksi ja hänessä voi syttyä uusi toivo ja elämänhalu.

Vastapainoksi seura voi tarjota hänelle pelielämyksiä, fanituotteita ja paljon muuta. Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta kuin muskettisoturit. Samalla mahdollistatte Kärppäorganisaation työlle hienon jatkumon, kun saadaan Raksilan halli täyteen lähes joka pelissä.

Kannustakaa omianne aina ylä- ja alamäessä, niin lopulta saatte palkinnon, kuten nytkin.


Mikael on monesti kertonut Junnon, samoin Ahon ja muiden kärppäneulaa varmasti useimmin käyttävien johtohenkilöiden huomaavaisuudesta. Pojastani on huokunut suuri kunnioitus ja arvostus valmennusta, huoltoa, fysioterapeutteja, lääkäreitä, kanssapelaajia, faneja, sponsoreita, yhteistyökumppaneita ja kaikkia organisaatiossa toimivia kohtaan.

Runkosarjan lopussa, TPS-Kärpät matsissa sain tutustua ja jutustella kahden kärppäpelaajaan, Sami Anttilan ja Juha Koiviston kanssa. Samalla pieni sukulaispoika sai heiltä nimmarit. Heistä huokui valtava ilo ja nöyryys. Jäi sellainen fiilis, että kyllä noille pelaajille soisi mestaruuden.

Oli valtavan hienoa, että valmennusjohto luotti pelaajiin, joiden kanssa koko kauden tekivät töitä. Ei lähdetty hakemaan muualta sateentekijöitä, jolloin todennäköisesti joukkuehenki olisi kärsinyt ja mestaruutta ei olisi saavutettu. Mikko Mannerin ja muun valmennusjohdon nöyrät, rauhalliset kommentit yhdessä tekemisestä oli hienoa kuunneltavaa.

Kärpät oli valmis mestaruuteen.

Onnittelut mestarijoukkueelle, samoin naisten mestarijoukkueelle, nuorille ja junioreille mitaleista ja hienosta menestyksestä. Uskon tämän menestyksen olevan Jumalan lahja valtavan hienosti tehdystä työstä, josta muidenkin seurojen tulisi ottaa mallia.

Lähetän terveiset kaikilta etelän Kärpiltä, jotka ovat ajatuksin ja rukouksin teitä muistaneet. Olemme saaneet viettää hienoja, jännittäviä hetkiä, katsellen ja kannustaen peleissänne. Kärppäneulaa voin kantaa ylpeänä isänä ja kertoa sen tarinaa nykyisille ja tuleville lastenlapsilleni. Toivotan kaikille pohjoisen Kärpille onnea ja Jumalan siunausta!


Kiitollisin terveisin! Ikuisesti etäkärppä Matti Ruohomaa