Liigakauden päättymisestä on nyt parisen viikkoa, ja valitettavasti keltamusta sydän pysähtyi jälleen ennenaikaisesti. Nyt kuitenkin on saatu ensimmäiset suuntaviivat tulevaan. Esimerkiksi Toni Sihvosen pitkä taival tuli päätökseen, samoin kuin muutamien pelaajien.
Merkittävin uutinen saatiin kuitenkin 31. maaliskuuta, kun toimitusjohtaja Tommi Virkkunen päätti hypätä sivuun ensi kauden jälkeen.
Näin jälkikäteen lienee turha etsiä syntipukkeja vuosikausia jatkuneelle rypemiselle. Joukkueen heikko jakso alkoi 1.10.2020 alkaneesta liigakaudesta ja heikkokuntoinen juna ei ole vieläkään pysähtynyt pääteasemalleen. Vaikka Tommi Virkkusen aikana on nähty hyviäkin kausia aina koronan keskeyttämään kauteen 2019–20, on suunta valitettavasti ollut sen jälkeen ihan väärä.
Syitä voi olla monenlaisia, mutta todennäköisin syy on kuitenkin johtajuuspuute. Virkkusella on ollut pitkään hoidettavanaan joukkueen enemmistöomistuksessa olevat Ihku-ravintolat sekä jääkiekkojoukkue, ja kiireisten koronavuosien keskellä jääkiekkojoukkue kärsi hyvästä urheilujohtajasta Harri Ahosta huolimatta rajun turbulenssin.
Siteeraan loppukaneetiksi Kalevan juttua. "Tämä olisi tapahtunut, vaikka olisimme voittaneet SM-Kultaa." Tästä voimme päätellä, että joukkue ja Juha Junno haluaa viimein ottaa koko Oululle rakkaan seuran tosissaan. Virkkusen lähtö konsernin palveluksesta on selkeä merkki uudesta pohjoisen pedosta.
Olen tullut siihen tulokseen, että Virkkusen siirtyminen taustalle on kokonaisvaltaisen murroksen lopputulema. Virkkunen jatkanee edelleen Ihkun parissa, joten tässä valossa kaikki voittavat. Joukkue saa uutta verta urheiluseuran johtoon, mutta samalla Virkkunen jatkaa taloudellisen puskurin muodostusta konsernin ulkopuolelta.
Uskokaamme näiden uudistusten myötä, että pohjoisen ylpeys palaa vielä vahvempana kuin se on ikinä koskaan ollutkaan pitkään aikaa.
Jere Katajamäki
Seinäjoki