Pientalo Oulun Karjasillalle,
arkkitehti Esa Kauppi, kerrosala 145 m2.
Oulun Karjasilta on kulttuurihistoriallisesti arvokas alue, jonka suojelemiseksi on tehty paljon työtä ja siinä laajalti onnistuttukin.
Jälleenrakennuskauden arkkitehtuuri on alueella vallitseva ja sekaan on päässyt livahtamaan ilahduttavan vähän tyyliltään poikkeavia rakennuksia. Pahimmat töräykset taitavat olla 1970-lukulaisia.
Karjasilta on myös alue, jonka arvot ovat suurilta osin ympäristökokonaisuudessa.
Yhtenäinen hienovaraisesti muodon, koon ja värityksen puolesta varioiva rakennuskanta ja vehreä kasvillisuus tekevät alueen. Rakennukset sinällään ovat niitä samoja, joita on ympäri maatamme sekä taajamissa että maaseudulla.
Kun tällaiselle alueelle joudutaan syystä tai toisesta uudisrakentamaan, on silloin edessä suunnittelutehtävä, jossa tärkein taito on perinteen kunnioittaminen, vaikka uutta tehdään.
Oulun kaupungin rakennusvalvontavirastossa tarkastusarkkitehtinä työskentelevän Esa Kaupin kynästä lähtenyt Talo Herraspasanen on mittasuhteiltaan ja muodoltaan kuin alueen alkuperäiset puolitoistakerroksiset rintamamiestalot.
Yksinkertaisine pystylaudoituksineen ja kaksijakoisine ikkunoineen talon ulkoilmekin palautuu samaan aikaan. Vain muutamat yksityiskohdat kertovat muusta.
Ulos nykyaika näkyy eniten kellariin valoa ja suoran ulkoyhteyden antavan lasilla katetun ulkoportaan muodossa sekä pyöristetyssä ulkonurkassa. Kyseinen ulkonurkka on myös se kohta, joka ratkaisussa eniten mietityttää.
Sisällä on otettu irtiotto perinteisestä, mikä on monesta syystä helppo hyväksyä. Ensinnäkin sitä elämää, mistä karjasiltalaiset talot on tehty, ei enää ole. Kun elämä muuttuu, voi kai talokin muuttua.
Kaupin suunnitelmassa rintamamiestalojen keskimuurin ympärille kiertyvästä pohjaratkaisusta on vain vähäisiä muistumia.
Yksi niistä on kaikkien kolmen kerroksen keskelle sijoittuva soikean muotoinen märkätila, joka tuntuu muistelevan sekä perinteistä pohjaratkaisua että 1940-luvun rintamamiestalojen lämmityslaitetta, pönttöuunia.
Kuten Karjasillan monet talot ovat, myös tämä on melkoisen pieni. Huoneistoalaa sisääntulokerroksessa on reilut 60 neliötä ja toisessa kerroksessa vajaat 40. Kellari on sisääntulokerroksen kokoinen.
Jos pohjaratkaisussa ei ole orjallisesti pysytty perinteisessä, niin ei talo ole nykynorminkaan mukainen.
Keittiö on keskelle tilaa rakentuva saareke. Talossa ei oikeastaan ole ollenkaan huoneita ja esimerkiksi liki koko yläkerta on yhtä isoa tilaa, josta makuusopet on erotettu kaapistoilla.
Ratkaisut ovat tavallisuudesta poikkeavia ja osa niistä saattaisi ainakin lapsiperheeltä vaatia totuttelua. Vastapainoksi melko vähiin neliöihin on saatu runsaasti avaruutta.
Timo Jokelainen