Vuonna 2019 kansanedustajien sopeutumiseläkejärjestelmä purettiin ja sen korvaajaksi tuli sopeutumisraha. Aiempi sopeutumiseläkejärjestelmä mahdollisti hyvin pitkäaikaisen, koko työuran kestävän sopeutumiseläkkeen nostamisen riippumatta entisen kansanedustajan tuloista tai työllisyystilanteesta.
Aihe herätti keskustelua ja vuonna 2019 sopeutumiseläke uudistettiin sopeutumisrahaksi, jota on mahdollista saada 1–3 vuotta. Sopeutumisrahan suuruuteen ja kestoon vaikuttavat entisen kansanedustajan ansio- ja pääomatulot sekä edustajantoimen kesto. Sopeutumisrahaa täytyy erikseen hakea, mitä kaikki eivät tee.
Työeläkevakuuttaja Keva on kertonut Ylelle keskimääräisen sopeutumisrahan olleen vuonna 2022 noin 3 000 euroa kuukaudessa. Eduskunnasta jättäytyi pois tai putosi kevään 2023 eduskuntavaaleissa yhteensä 63 kansanedustajaa. Mikäli puoletkin näistä henkilöistä haki etuutta, on siitä koitunut jo huomattava kulu valtiolle.
Näiden kulujen takia haluan asiaan muutosta. Mielestäni aiempi muutos sopeutumiseläkkeestä sopeutumisrahaan on ollut askel oikeaan suuntaan, koska se on rajannut kulujen määrää ja järjestelmän hyväksikäytön mahdollisuuksia. Koen silti, että koko järjestelmästä on hankkiuduttava eroon.
Miksi? Ensinnäkin siksi, että kansanedustajan työsuhde on määräaikainen. Jokainen kansanedustaja tietää valituksi tullessaan, että hänen työsuhteensa kestää seuraaviin vaaleihin saakka. En tiedä yhtäkään muuta alaa tai työtehtävää, jossa vajaata palkkaa maksetaan vuosia määräaikaisen työsuhteen päätyttyä. Palkkaa pitäisi maksaa vain tehdystä työstä, ei siitä, että työtä on joskus tehty.
Toiseksi siksi, että kansanedustajan palkkio ja siitä sopeutumisrahana maksettava osuus ovat molemmat varsin meheviä kuukausipalkaksi. Kansanedustajaksi valituksi tullessaan jokaisen kansanedustajan pitäisi pystyä laskemaan tuleva palkkionsa ja budjetoimaan omat kulunsa niin, että rahaa on uran mahdollisen päätöksen jälkeen säästössä seuraavaan työpaikkaan päätymiseen asti.
Kolmanneksi siksi, että sopeutumisrahasta eroon hankkiutuminen toimisi tehokkaana kannustimena takaisin työelämään siirtymiselle.
Moni kansanedustaja on korkeakoulutettu, ja tehtävän tuoma työkokemus on varmasti arvostettavaa työpaikassa kuin työpaikassa. Rahantulon päättyminen tehtävän päättyessä ohjaisi jokaisen eduskunnasta pudonneen nopeasti takaisin yhteiskuntaa hyödyttämään.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että sopeutumisraha ei ole aiheuttanut edeltäjänsä kaltaista julkista närää. En vaadi ketään kansanedustajaa julkisesti kieltäytymään sopeutumisrahasta. Järjestelmä mahdollistaa tämän toiminnan, ja siksi järjestelmää on muutettava.
Onko järjestelmän muuttaminen kuitenkaan sen väärti? Voisi väittää, että suurempia summia rahaa kuluu vielä turhempiin kohteisiin, mikä on toki totta, mutta tasapuolisuuden nimissä on todettava, että tällä hetkellä leikataan paljon päättömämmistäkin kohteista.
Juho Jokinen
Oulu