Hallitus on edennyt säästötalkoissaan hyvin määrätietoisesti haluamaansa suuntaan. Heidän tavoitteenaan on saada Suomen valtion talous tasapainoon niin, että meillä ei elettäisi kuten vanhan sanonnan mukaan ”hullu mies Huittisista, joka syö enemmän kuin tienaa.”
Hallituksen säästötoimia arvostelee eduskunnassa oppositio kertoillen, että hallitus säästää väärissä asioissa, esimerkiksi vähentämällä vastikkeettoman rahan jakamista lapsiperheille, työttömille ja pienipalkkaisille tai muuten vähäosaisille kurjistaen näin heidän elämisensä laatua.
Joissakin asioissa oppositio on oikeassa, mutta he valitettavasti levittelevät käsiään silloin kun kysytään miten jatkuvaan velanottoon perustuvan valtiontalouden suunta, tulisi korjata.
Laitan tässä muutaman ehdotuksen suurista säästöistä, jotka eivät taatusti rasita vähäosaisia, pienituloisia, pieneläkeläisiä, lapsiperheitä eikä muitakaan kohtuullisesti omillaan toimeentulevia.
Ensimmäinen asia on tuoreesta kansanedustajien palkkiosta, oikeammin palkankorotuksesta luopuminen. Nykyinen veronalainen palkkio kansanedustajilla on alle 12 vuotta istuneelle 7 137 euroa kuukaudessa, yli 12 vuotta istuneelle 7 494 euroa kuukaudessa, varapuhemiehelle 11 266 euroa kuukaudessa, puhemiehellä 14 448 euroa kuukaudessa. Lisäpalkkiot ovat valiokuntien puheenjohtajille 744–1 226 euroa kuukaudessa vaihdellen niin, että mitä suurempaa kansanedustajaryhmää edustaa sitä suurempi on tämä palkkio.
Toinen erittäin suuri ihmetyksen aihe on verovapaan ”asuntotuen”, jota nimitetään kulukorvaukseksi jakaminen kaikille kansanedustajille. Verovapaa niin sanottu kulukorvaus on 986,81– 1 809,15 euroa kuukaudessa.
Tämän verovapaan ”kulukorvauksen” määrään vaikuttaa se, minkä äänestysalueen edustaja on kyseessä ja se, miten hän on järjestellyt asumisensa Helsingissä. Helsingissä voi olla esimerkiksi toinen asunto yhteisomistuksessa puolison kanssa ja verovapaalla rahalla voi maksella normaaleja kuluja kuten asunnon lainaa.
Miten perustellaan tälle työntekijäryhmälle jaettava verovapaa raha, joka on nimikkeellä kulukorvaus tai palkkio? Lisäksi heille maksetaan oman auton- ja taksin käytöstä verovapaat kulukorvaukset, jotka ovat oma lukunsa.
Kolmas asia on sopeutumisraha, eli raha, jota maksetaan kansanedustajille, jos käy niin, että äänestäjät eivät ole antaneet riittävästi ääniä uudelle edustuskaudelle pääsemiseksi. Tätä maksetaan jo yhden kauden edustamisen jälkeen. Mikäli käy niin, että sopeutumisaika päättyy ja ikää on jo 59 vuotta, saa tällainen entinen kansanedustaja sopeutumisrahaa 65-vuotiaaksi, silloin alkavaan jatkuvaan eläkkeeseen saakka.
Kansanedustajien määrä Suomessa on 200 ja heillä on ainakin saman verran verovaroilla kustannettavia avustajia.
Ehdotan kansanedustajien ja avustajien määrän puolittamista sekä kustannus- että edustuksellisista syistä. Kustannuksista jo osan edellä mainitsin.
Edustuksellinen puoli on painottunut kuten maamme asutus voimakkaasti eteläisen Suomen alueelle. Suomen asiat on tärkeä hoitaa koko maan alueella. Etelään painottunut edustajien määrä tuppaa ohjaamaan esimerkiksi liikenneinfran kehittämispääomat pääasiassa etelään.
Mainitsen yhtenä esimerkkinä tunnin junahankkeen välille Helsinki-Turku. Matka-aika lyhenee sillä välillä ruhtinaalliset 15 minuuttia. Eipä siinä ole kovin kauas katsottu esimerkiksi huoltovarmuuden paranemista tai koko Suomen rataverkon käytön lisäämistä vaikkapa Tornion kautta muualle Eurooppaan.
Oiva Välikangas
Ii