Oulunsalon muusaklubia pidettiin kulmakuppila Messipubissa keskiviikkoiltana. Klubiin oli kokoontunut parikymmentä sanataiteen ystävää. Kansankuppiloiden ominaispiirre tämäntyyppisissä tapahtumissa on se, että klubivieraiden joukkoon mahtuu myös reilu ripaus paikallista väriä.
Oulunsalon muusaklubi olikin perin inhimillisissä tunnelmissa viipyilevä tilaisuus. Oululainen runoilija Immu Suominen tulkitsi aluksi runojaan, jotka kertovat miehen kaipuusta naisen luo ja ihmisparasta yhteiskunnan laitamilla. Suomisen runoissa on monesti humoristinen koukku, joten synkässä pohjasakassa ei tässä vaiheessa iltaa kahlattu.
Seuraavaksi tehtiin improvisaatiorunoja, joista tuli perin omintakeinen kokoelma. Yleisön edustajiksi valikoitui Mikko, Eija ja Latekoe, joilla jokaisella oli selvä erottuva oma tyylinsä. Improvisaatiorunous sopii hyvin tällaiseen intiimiin sanataidetapahtumaan.
Tämän jälkeen olisi kaivattu varoitusta: vapise, Oulunsalo! Naistrio Kaneli nimittäin valtasi estradin ja soitti ja lauloi huikealla melodisella otteella yleisön sydämet puolelleen. Nuoret, lahjakkaat ja kauniit muusikot toivat mieleen muun muassa irlantilaisen Corrs-yhtyeen niin omilla kappaleillaan kuin mainioilla tulkinnoillaan Simon & Carfunkelista, Bob Dylanista kuin The Beatlesistakin. Karjalaisen sisaruksilta, Valvikilta (laulu, basso, huuliharppu), Vilhelmiinalta (laulu, kitara) ja Valpurilta (piano, rummut, perkussiot), on vasta julkaistu EP, joten uskokaa, Kanelista kuullaan vielä!
Oivallusta kysyvää stand up -komiikkaa esitti illassa Matti Patronen, joka esitteli itsensä muun muassa askelimitaattoriksi. Piristysruiske oli paikallaan ennen kuin illan viimeisenä soittanut Väinö Tuonela ja Kerettiläiset lavastivat Messipubin sielunmaisemakseen.
Väinö Tuonela ja Kerettiläiset on ristiriitainen kokoonpano. Bändi koostuu nuorista miehistä, mutta kaulahahmo on enempikin elämän yläkoululaisia. Tuonelan kappaleet toisaalta huvittavat mielikuvillaan ja pateettisuudellaan, toisaalta ne koskettavat ja vetävät vakavaksi.
Väinö Tuonela tulkitsee musiikkinsa vakuuttavasti ja rehellisesti. Hän kertoo tarua Tuonelan hengestä, joka liikkuu ikiajassa kuin Väinämön laulu vetten päällä. Bändi soittaa hyvin ja kaikki on kohdallaan. Ilmapiirin voi tiivistää Tuonelan lyriikan avuin:
Synkkä äijä
suolla tarpoo
saappaat täynnä sammalta.
Vaikka Väinö Tuonela & Kerettiläiset veivät yleisön matkalle alkuiltaa tummempiin sävyihin sävyihin, klubitunnelma ehdottomasti parani vanhetessaan. Ohjelmatarjonnassa oli vaihtelevuutta, mutta illan isäntänä toiminut Huutomerkki ry:n tuottaja Kari Miettunen piti langat sopivan löyhästi käsissään.
Kalevan kansankriitikot ovat kirjoittamisesta kiinnostuneita kansalaisia. He seuraavat Oulun juhlaviikkojen ohjelmistoa ja kirjoittavat tapahtumista kritiikkejä, jotka julkaistaan tällä sivulla. He pääsevät ilmaiseksi Oulun juhlaviikkojen tapahtumiin, joista he kirjoittavat.