Suomalaisen koulutuksen kivijalka on pitkään ollut mahdollisuuksien tasa-arvo, joka antaa jokaiselle mahdollisuuden kasvaa täyteen potentiaaliinsa lähtökohdista riippumatta. Vuosittain peruskoulun päättötodistuksen kuitenkin saa iso joukko nuoria, joiden taidot eivät vielä riitä jatko-opintoihin.
Oppivelvollisuuden yleinen laajentaminen ei ole paras ratkaisu ongelmiin, joiden vuoksi nuori on vaarassa jäädä vaille toisen asteen tutkintoa. Toimenpiteitä on kohdistettava erityisesti niihin, jotka ovat vaarassa pudota ja jäädä syrjään.