Suomalaisen koulutuksen kivijalka on pitkään ollut mahdollisuuksien tasa-arvo, joka antaa jokaiselle mahdollisuuden kasvaa täyteen potentiaaliinsa lähtökohdista riippumatta. Vuosittain peruskoulun päättötodistuksen kuitenkin saa iso joukko nuoria, joiden taidot eivät vielä riitä jatko-opintoihin.
Oppivelvollisuuden yleinen laajentaminen ei ole paras ratkaisu ongelmiin, joiden vuoksi nuori on vaarassa jäädä vaille toisen asteen tutkintoa. Toimenpiteitä on kohdistettava erityisesti niihin, jotka ovat vaarassa pudota ja jäädä syrjään.
Poikkeusolojen vuoksi oppivelvollisuuden pidentämiseen liittyvät taloudelliset rasitteet on jo ansiokkaasti ruodittu esimerkiksi Kuntaliiton lausunnossa, jossa sitä pidetään esitetyssä muodossaan pääosin kestämättömänä kuntatalouden näkökulmasta.