– Ketä jännittää? kysyy pimeähuonetanssin ohjaaja Hanna Ojala.
Vaikka vain muutama käsi nousee ylös, on ilmassa selvästi innostunutta odotusta.
Seisomme ympyrämuodostelmassa ja Ojala käy läpi lajin sääntöjä. Tanssin aikana on vältettävä puhumista ja muiden tahallista koskettamista.
Ojala varoittaa, että pimeys voi olla myös ahdistavaa, ja poistuakin saa, jos siltä tuntuu. Tärkeintä on keskittyä vain olemaan ja tuntemaan.
On aika sammuttaa valot. Hiljaisuus ennen musiikin alkua saa sydämen lyömään lujempaa. On outoa seistä pimeässä huoneessa tuntemattomien kanssa, aikeissa tanssia niin kuin kukaan ei näkisi - sillä kukaan ei todella tule sitä näkemään.
Vielä hetki sitten juttelimme valoisassa salissa, mutta sitten jääkin yksin ajatustensa ja kehonsa kanssa. Rento pop-musiikki täyttää salin. Kädet tuntuvat yhtäkkiä vierailta, jalat raskailta. Yritän keskittyä, sillä haluan saada kokemuksesta kaiken irti, mutta rauhoittuminen tilanteeseen vie oman aikansa.
Mieleen pyrkivät sovittujen töiden deadlinet ja huomiselle buukattu tapaaminen. Musiikki vaihtuu rauhallisesta menevämpään, taiteellisesta rokkiin ja takaisin. Aistin lähellä liikettä ja pelkään yhteentörmäystä, jota ei kuitenkaan tule. Kun näköaisti on otettu pois, tuntuvat muut aistit tavallista terävämmiltä.
Askelten tömähdykset lattiaa vasten tuntuvat väreilynä jalkapohjissa. Jostakin tuttu tuoksu leijailee ohi vierestä ja liikkeiden aiheuttamat ilmavirrat aistii ihoa vasten.
Jossain vaiheessa olen onnistunut uppoutumaan vain omaan olemiseeni. Työntäyteiset ajatukset eivät enää kierrä loputonta kehäänsä. Huomaan tekeväni vuosia sitten harrastamani vatsatanssin tuttua liikettä ja hämmästyn muistia, joka kehollani on.
Yllättäen musiikki lakkaa. Tunti on kulunut, ja saliin kajastaa lempeä suolalampun hehku. On loppurentoutuksen aika. Osallistujien tunteet vaihtelevat surusta vapautuneeseen iloon. Jokainen on kokenut tunnin omalla tavallaan. Tunnelma on rauhallinen ja mietteliäs.
– Pimeässä tanssiminen tuntui aluksi oudolta, mutta kun alkuun pääsi, unohdin muut. On jotenkin hyvä fiilis ja päivän raskaat tekemiset ja ajatukset ovat tasaantuneet. Johtuuko sitten tanssista, en tiedä, pohtii Maikki Vesala, yksi osallistujista.
Ohjaaja Hanna Ojala pitääkin lajia hyvänä rauhoittumisen keinona.
– Tässä on turva muista ihmisistä, ja täällä ollaan yhdessä, mutta kuitenkin vain itseämme varten. Musiikki toimii hyvänä harhauttajana, jolloin mieli pääsee vapaaksi ja keho läsnä olevaksi.
Tunnin jälkeen olo on virkeä, mutta kuitenkin levollinen. Lajissa näköaistin poissaolo tuntuu merkitykselliseltä: mihinkään ei voi katsoa, mitään ei voi jäädä ohimennen lukemaan. Ei ole kuntosalin television näyttöä, joihin uppoutua tai lenkkipolun älykelloa, jota vilkuilla.
Tanssiterapiaa opiskeleva Ojala pitää rauhoittumisen taitoa tärkeänä erityisesti nykyaikana.
– Ei tällaisia tilaisuuksia kauheasti nykyään ole. Että voi rauhoittua täysin omaan itseensä, ilman häiriötekijöitä.
Oulun joogastudion ilmainen pimeähuonetanssi lauantaina 17.3. kello 17-18.30 Valveella (Hallituskatu 7) 2. kerroksen pienellä näyttämöllä. Kesto 1,5 tuntia keskusteluineen ja loppurentoutuksineen.