Kale! kok­kei­lee: Ouran äly­sor­mus pa­tis­taa nuk­ku­maan öve­ris­ti kes­kel­lä vuoden pi­mein­tä aikaa

Ouran älysormus mittaa nukkumista eli palautumista. Kale! testasi älysormuksen ja sen tarjoamat tiedot unen laadusta vuoden pimeimpään aikaan.

Ouran älysormus ei oikeastaan mittaa aktiivisuutta, vaan lepoa. Tuloksena se antaa kehon valmiustilaa kuvaava lukeman.
Ouran älysormus ei oikeastaan mittaa aktiivisuutta, vaan lepoa. Tuloksena se antaa kehon valmiustilaa kuvaava lukeman.
Kuva: Mikko Törmänen

Ouran älysormus mittaa nukkumista eli palautumista. Kale! testasi älysormuksen ja sen tarjoamat tiedot unen laadusta vuoden pimeimpään aikaan.

Olen aina ollut hyvä nukkumaan. Kun ikää on tullut lisää, olen oppinut arvostamaan tätä taitoa.

Ouran älysormus alkoi kiinnostaa minua heti, kun kuulin siitä. Olen taannoin testannut askelmittaria ja aktiivisuusranneketta ja tavallaan jäänyt niihin hetkeksi koukkuunkin.

Oura poikkeaa monista muista mittareista siinä, ettei se oikeastaan mittaa aktiivisuutta vaan lepoa. Sormuksen antama tärkein informaatio koskee palautumista, siis nukkumista.

Vaikka olen hyvä nukkumaan, olen huono arvioimaan uneni laatua. Se, että ensiaskeleet Ouran kanssa osuvat pimeimpään syksyyn, voi olla hyväkin. Syksy väsyttää minua aina aivan erityisesti.

Sormus on yllättävän kevyt ja tyylikäs.  Syyskuu meni opetellessa sormuksen käyttöä.

Älysormus kertoi esimerkiksi, että leposyke laski unen aikana 59:een! En ollut älynnytkään, kuinka alas syke hyvin palauttavassa unessa laskee. Huomaan muutamia kiinnostavia seikkoja kuten sen, kuinka paljon alkoholin nauttiminen vaikuttaa unen laatuun.

Lokakuussa otan työn alle sellaisen luovan projektin, jotka tuppaavat joskus valvottamaan minua öisin. Käyn ylikierroksilla. Havahdun kevyestä unesta pyörittelemään asiaa mielessäni, enkä välttämättä saa heti unta. Ja kas, unikäppyräni alkavat näyttää uutta suuntaa. Leposyke ei laske alle 65:n, sykevälivaihtelu kapenee. Olen yllättynyt. Työn alla olevat hommat eivät ole millään tavalla ikäviä, päinvastoin. Kyse on silti, näköjään, stressistä, ja se näkyy unen laadussa.

Oura kokoaa mittaustulkintansa yhteen ”readiness”-luvun alle. Vapaasti suomennettuna kyse on kehon valmiustilasta. Se on luku, joka ottaa huomioon paitsi unen laadun (myös aiemmat yöt), myös aktiivisuuden. 

Readinessini on normaalisti jotain lukujen 80 ja 90 välillä. Marraskuussa huomaan, että mitä enemmän nukun, sitä paremmaksi readinessini nousee.

Ja nyt puhutaan siis ihan övereistä unimääristä. Vuoden pimeimpään aikaan yhdeksän ja puoli tuntia näyttäisi olevan sellainen määrä unta, jolla palaudun kunnolla. Ja näitä öitä pitää siis olla useampia peräkkäin, ei riitä, että koittaa viikonloppuna korjata unirytmiä.

Yhdeksän ja puoli tuntia unta. En ihmettele enää yhtään, että syksyisin väsyttää.

Lue tämä juttu kokonaan ja muut Kalen! jutut näköislehdestä. Kale! on Kalevan letkeä lehti kaupunkilaiselle ja se ilmestyy Oulun alueella torstaisin.